Noël Bollmann ja Benjamin Kremer eivät keksineet YFoodia ravitsemuslaboratoriossa.
Idea syntyi kiireisestä työpäivästä.
Molemmat työskentelivät rahoitusalalla Münchenissä ja tekivät pitkiä päiviä. Kun kunnolliselle aterialle ei ollut aikaa, vaihtoehto oli usein pikaruoka, makea välipala tai jotain satunnaista automaatista.
He alkoivat pohtia, voisiko täyden aterian saada pullosta tavalla, joka olisi nopea mutta ravitsemuksellisesti järkevämpi.
YFood perustettiin vuoden 2017 lopulla.
Munich Startup haastatteli perustajia samana vuonna.
Benjamin Kremer oli 28-vuotias ja Noël Bollmann 24-vuotias.
Kaksikko ei ollut elintarviketeknologian asiantuntijoita.
Siksi he tekivät yhteistyötä elintarviketeknologien kanssa.
Tämä oli tärkeä ensimmäinen päätös.
Jos perustaja ei itse hallitse tuotteen kriittistä osaamisaluetta, hänen ei tarvitse teeskennellä hallitsevansa. Hän voi rakentaa tiimin ja kumppaniverkoston, joka täydentää puuttuvan osaamisen.
Ensimmäinen tuote oli valmis juoma, jonka tarkoitus oli korvata kokonainen ateria.
Markkina ei ollut täysin uusi. Yhdysvalloissa Soylent ja muut meal replacement -tuotteet olivat jo näyttäneet, että kiireiset kuluttajat voivat hyväksyä ajatuksen juotavasta ateriasta.
YFoodin haaste oli tehdä tuotteesta sopiva eurooppalaiselle kuluttajalle, hyvältä maistuva ja helposti saatava.
Alussa perustajat myivät tuotetta verkossa.
Sitten mukaan tuli vähittäiskauppa.
Fyysiselle kuluttajatuotteelle tämä oli valtava askel, koska verkkokaupassa asiakas pitää ensin saada omalle sivulle. Kaupan kylmäkaapissa tuote voi tulla vastaan ilman erillistä hakua.
Vuonna 2018 YFood osallistui Die Höhle der Löwen -ohjelmaan.
Frank Thelen sijoitti yritykseen ja toi samalla valtavan määrän näkyvyyttä.
TV-julkisuus oli voimakas jakelukiihdytin, mutta YFoodilla oli jo oikea tuote, myyntiä ja asiakaspalautetta.
Se ei ollut pelkkä idea kameran edessä.
Vuonna 2019 yhtiö keräsi 4,2 miljoonan euron Series A -rahoituksen.
Samana vuonna perustajat kertoivat yrityksen kasvaneen nopeasti ja työllistävän jo kymmeniä ihmisiä.
Seuraavina vuosina YFood laajeni Saksasta useisiin Euroopan maihin ja vähittäiskauppaketjuihin.
Vuonna 2022 yhtiön liikevaihto oli noin 120 miljoonaa euroa.
Vuonna 2023 Nestlé osti 49,95 prosenttia YFoodista.
TechCrunchin lähteiden mukaan kauppa arvotti koko yrityksen noin 430 miljoonaan euroon, vaikka yhtiöt eivät julkistaneet tarkkaa hintaa.
Perustajat jäivät tuolloin edelleen enemmistöomistajiksi ja jatkoivat yrityksessä.
Kolme vuotta myöhemmin tarina eteni seuraavaan vaiheeseen.
Kesäkuussa 2026 Nestlé ilmoitti ostavansa myös perustajien jäljellä olevat osuudet ja ottavansa YFoodin kokonaan omistukseensa.
Yhtiön vuoden 2025 liikevaihto oli Nestlén mukaan noin 150 miljoonaa euroa.
Tuotteita myytiin yli 30 maassa ja yli 50 000 myyntipisteessä.
Alle kymmenessä vuodessa 24- ja 28-vuotiaiden perustajien kiireisen työpäivän ongelmasta oli syntynyt suuri kansainvälinen elintarvikebrändi.
Ensimmäinen oppi YFoodista on founder-problem fit.
Perustajat olivat itse käyttäjiä.
He eivät yrittäneet arvailla, mitä kiireinen toimistotyöntekijä söisi lounaan sijasta, vaan elivät samaa ongelmaa joka päivä.
Toinen oppi on tunnetun idean paikallinen parantaminen.
Meal replacement ei ollut uusi kategoria.
YFood ei siis voittanut sillä, että kukaan ei ollut koskaan ajatellut juotavaa ateriaa.
Se rakensi eurooppalaisen tuotteen, maun, brändin ja jakelun paremmin omaan markkinaansa.
Kolmas oppi on fyysisen tuotteen jakelu.
Appi voidaan ladata mistä tahansa maailmassa.
Juomapullo pitää valmistaa, kuljettaa, varastoida ja saada kaupan hyllylle.
Kun Nestlé tuli ensin vähemmistöomistajaksi, yksi strateginen hyöty oli juuri globaali jakeluverkosto.
Neljäs oppi on toistuva ostos.
Hyvä kuluttajatuote ei tarvitse aina tilausta.
Jos käyttäjä ostaa saman juoman joka viikko kaupasta, syntyy käytännössä toistuvaa liikevaihtoa ilman SaaS-laskutusta.
Viides oppi on brändi.
Tuotteen tekninen koostumus on tärkeä, mutta kaupan hyllyllä asiakas näkee ensin nimen, pakkauksen ja lupauksen.
YFood rakensi category-brändiä, ei vain yhtä reseptiä.
Kuudes oppi on ulkopuolisen osaamisen käyttäminen.
Kremer ja Bollmann eivät olleet elintarviketutkijoita.
He rakensivat tuotteen asiantuntijoiden kanssa ja keskittyivät itse enemmän liiketoimintaan, jakeluun ja brändiin.
Nuoren perustajan ei siis tarvitse osata kaikkea itse, jos hän ymmärtää, mikä osaaminen pitää tuoda mukaan.
YFoodin tarinassa on myös kiinnostava exit-rakenne.
Nestlé ei ostanut koko yhtiötä ensimmäisellä kerralla.
Se tuli vuonna 2023 lähes puolikkaan omistajaksi, työskenteli yrityksen kanssa kolme vuotta ja osti loput vuonna 2026.
Yrityskauppa voi siis olla prosessi eikä yksi päivä.
Noël Bollmann oli 24-vuotias ja Benjamin Kremer 28-vuotias YFoodin alkuvaiheessa.
He eivät rakentaneet sovellusta tai SaaSia, vaan fyysisen tuotteen, joka joutui kilpailemaan jokaisessa vaiheessa maulla, hinnalla, logistiikalla ja hyllytilalla.
Silti peruslogiikka oli sama kuin digitaalisessa startupissa: tunnista oma toistuva ongelma, rakenna ensimmäinen versio, todista kysyntä ja skaalaa jakelu vasta sen jälkeen.
YFoodin kasvussa vähittäiskauppa toi myös aivan toisenlaisen datan kuin verkkokauppa. Kun tuote pääsee tuhansiin myymälöihin, perustajat näkevät, mitkä maut toimivat, miten usein asiakas ostaa uudelleen ja missä maissa kysyntä kasvaa. Tämä voi ohjata tuotekehitystä tehokkaammin kuin pelkkä kyselytutkimus.
Fyysisessä tuotteessa brändin lisäksi myös kate ratkaisee. Jokainen pullo sisältää raaka-aineita, valmistusta, pakkausta, kuljetusta ja kaupan oman marginaalin. Siksi suuri liikevaihto ei automaattisesti tarkoita hyvää liiketoimintaa. YFoodin kyky kasvattaa sekä jakelua että kannattavuutta oli keskeinen syy siihen, miksi suuri elintarvikeyhtiö kiinnostui lopulta koko yrityksestä.