Lena Jüngstin ja Tim Jägerin yritystarina alkoi korkeakoulun lopputyöstä. Molemmat opiskelivat tuotemuotoilua Schwäbisch Gmündissä ja etsivät vuonna 2016 aihetta kandidaatintyöhönsä. He eivät halunneet suunnitella vain uutta esinettä vanhan tilalle, vaan yrittivät löytää ongelman, jossa muotoilulla voisi olla yhteiskunnallista merkitystä.
He kiinnostuivat ihmisen hajuaistista ja erityisesti retronasaalisesta hajuaistista: suuri osa siitä, mitä ihminen kokee mauksi, syntyykin hajusta, joka kulkeutuu suun kautta nenän hajureseptoreihin. Tästä syntyi ajatus juomapullosta, jossa tavallinen vesi voisi tuntua maustetulta ilman sokeria tai varsinaisia makuaineita vedessä.
Ensimmäinen prototyyppi ei ollut valmis kuluttajatuote. Jüngst on kertonut, että he kokeilivat muun muassa letkuja ja erilaisia tapoja johtaa tuoksuvaa ilmaa veden mukana. Projektin tarkoitus oli ensin todistaa, että ilmiötä voi käyttää tuotteen perustana.
Aluksi he eivät edes aikoneet perustaa yritystä. Valmistumisen jälkeen idea oli enemmän kiinnostava keksintö kuin liiketoimintasuunnitelma. Tilanne muuttui, kun elintarviketeknologiaa opiskellut Fabian Schlang kiinnostui konseptista ja alkoi kehittää aromipodeja eteenpäin. Myöhemmin mukaan tulivat Jannis Koppitz ja Simon Nüesch, jotka täydensivät tiimiä liiketoiminta- ja myyntiosaamisella.
Tämä on air upin tarinassa tärkeä kohta. Alkuperäiset keksijät eivät yrittäneet opetella kaikkea itse. Tuotemuotoilijoiden rinnalle tuli elintarviketeknologiaa ja kaupallista osaamista. Monialainen tiimi teki mahdolliseksi sen, että kandidaatintyön prototyypistä voitiin rakentaa valmistettava ja myytävä tuote.
Tiimi sai EXIST-perustamisstipendin loppuvuonna 2017. Se antoi aikaa kehittää tuotetta, selvittää patentteja, valmistusta ja liiketoimintamallia ilman että ensimmäisen päivän jälkeen olisi pitänyt elää myynnillä. Yritys perustettiin vuonna 2018, ja kaupallinen lanseeraus tapahtui seuraavana vuonna.
Lena Jüngst oli vielä alle 30-vuotias. Vuonna 2019 hänet esiteltiin 27-vuotiaana, joten varsinaisen idean syntyessä hän oli noin 24-vuotias ja yrityksen perustamisvaiheessa noin 25–26-vuotias. Tarina sopii hyvin nuoren perustajan esimerkiksi, vaikka se ei alkanut teini-iässä.
Tuotteen liiketoimintamalli on kiinnostava, koska air up ei myy vain pulloa. Käyttäjä ostaa myös vaihdettavia tuoksupodeja. Tämä tekee tuotteesta yhdistelmän fyysistä laitetta ja jatkuvaa kulutustuotetta. Ensimmäinen myynti tuo asiakkaan järjestelmään, ja podit mahdollistavat toistuvan liikevaihdon.
Markkinalanseeraus onnistui nopeasti. Yhtiön ja perustajien julkisten tietojen mukaan ensimmäisen vuoden aikana myytiin yli 100 000 pulloa. Vuoteen 2023 mennessä air up kertoi saaneensa yli viisi miljoonaa asiakasta yhdestätoista maasta. Yritys kasvoi satojen työntekijöiden kansainväliseksi kuluttajabrändiksi.
Kasvua vauhdittivat tunnetut sijoittajat. Yhtiöön ovat sijoittaneet muun muassa Frank Thelen, Ralf Dümmel sekä myöhemmissä vaiheissa kansainvälisiä sijoittajia ja PepsiCo. Julkisissa lähteissä kokonaisrahoituksen on kerrottu nousseen yli 60 miljoonaan euroon.
Air upin ensimmäinen oppi on, että hyvä startup-idea voi syntyä tutkimalla teknologiaa ennen kuin markkinaa edes ajatellaan. Jüngst ja Jäger eivät lähteneet kysymyksestä "mikä appi meidän pitäisi perustaa", vaan ilmiöstä: miten hajuaisti vaikuttaa makuun ja voisiko sitä hyödyntää terveellisemmässä juomisessa.
Toinen oppi on prototyypin arvo. Ensimmäinen versio ei tarvinnut kaunista teollista muotoilua tai valmista toimitusketjua. Sen piti osoittaa, että käyttäjä oikeasti kokee veden maun muuttuvan. Kun tämä ydinkokemus toimi, muu yritys voitiin rakentaa sen ympärille.
Kolmas oppi on tiimin täydentäminen. Keksinnön tekijä ei välttämättä ole paras ihminen rakentamaan valmistusta, elintarviketeknologiaa, rahoitusta ja kansainvälistä myyntiä. air up kasvoi viiden perustajan tiimiksi juuri siksi, että eri ongelmiin tarvittiin eri osaamista.
Neljäs oppi on liiketoimintamallin yhteys tuotteeseen. Jos air up olisi myynyt vain yhden kalliin pullon, jokainen uusi euro olisi vaatinut uuden asiakkaan. Podit muuttivat saman käyttäjän pitkäaikaisemmaksi asiakkuudeksi. Tämä on fyysisen tuotteen versio SaaS-ajattelusta: ensimmäinen tuote avaa suhteen, mutta jatkuva käyttö tuottaa toistuvaa myyntiä.
Air up näyttää myös, että opiskeluprojektiin kannattaa suhtautua vakavasti, jos käyttäjäreaktio on poikkeuksellisen vahva. Kandidaatintyö voi jäädä koulun arkistoon, mutta se voi myös olla ensimmäinen toimiva versio tuotteesta, jos tekijät tunnistavat ajoissa, että kokeilussa on jotain kaupallisesti ainutlaatuista.
Air upin kehityksessä näkyy lisäksi fyysisen tuotteen vaikeus verrattuna puhtaaseen ohjelmistoon. Pullon pitää tuntua hyvältä kädessä, podin pitää toimia luotettavasti, materiaalien pitää täyttää elintarvikekäytön vaatimukset ja tuotteen pitää kestää kuljetusta. Jokainen muutos maksaa enemmän kuin verkkosivun painikkeen siirtäminen. Siksi ensimmäisen toimivan ilmiön todistaminen ennen suuria valmistuseriä oli erityisen tärkeää.
Vuonna 2023 yritys kertoi yli 300 työntekijästä ja yli 159 miljoonan euron liikevaihdosta. Tämä osoittaa, että myös fyysisessä kuluttajatuotteessa voidaan kasvaa nopeasti, jos tuote on helposti demonstroitava. Air upin hyöty näkyy käyttäjälle sekunneissa: vesi on edelleen vettä, mutta tuoksu muuttaa koettua makua. Tällainen wow-hetki toimii samalla markkinointina.
Tarinassa on myös hyvä esimerkki korkeakoulun roolista. Kandidaatintyö antoi luvan tutkia erikoista ilmiötä ilman, että ensimmäisenä piti todistaa sijoittajalle markkinan kokoa. Tutkimusprojekti toimi turvallisena ympäristönä kokeilla. Kun ilmiö osoittautui toimivaksi, EXIST-stipendi rakensi sillan kouluprojektista oikeaan yritykseen. Nuorelle opiskelijalle tämä reitti voi olla paljon realistisempi kuin hypätä suoraan täysipäiväiseksi yrittäjäksi ilman prototyyppiä tai rahoitusta.