Daniel Metzler oli 26-vuotias, kun Isar Aerospace perustettiin vuonna 2018. Hän opiskeli ilmailu- ja avaruustekniikkaa Technische Universität Münchenissä ja työskenteli opiskelijaryhmässä, jossa rakennettiin oikeita rakettimoottoreita.
Tiimissä olivat myös Josef Fleischmann ja Markus Brandl.
Isar Aerospace ei syntynyt PowerPointista. Sen ensimmäinen askel oli fyysinen moottori.
TUM:n WARR-opiskelijaryhmässä Metzler ja muut rakensivat pientä moottoria tutkimusrakettia varten. Kun opiskelijat julkaisivat projektistaan videon verkossa, teollisuudesta alkoi tulla yhteydenottoja.
Yritykset eivät kysyneet vain, miten opiskelijaprojekti etenee. Ne halusivat tietää, voisiko vastaavaa teknologiaa oikeasti ostaa.
Metzler on myöhemmin kuvannut tätä hetkeksi, jolloin tiimi ymmärsi törmänneensä markkinaan.
Pienten satelliittien määrä oli kasvussa, mutta niiden laukaisu avaruuteen oli edelleen kallista ja riippuvaista suurista kantoraketeista. Pieni satelliitti joutui usein odottamaan paikkaa suuremman mission kyydissä.
Tiimi päätti rakentaa oman kantoraketin juuri pieniä ja keskisuuria satelliitteja varten.
Isar Aerospace perustettiin helmikuussa 2018 Ottobrunnissa Münchenin lähellä.
Perustajat olivat edelleen opiskelijataustaisia insinöörejä. Metzler oli 26-vuotias. Yritys pääsi jo ennen varsinaista perustamista Euroopan avaruusjärjestö ESA:n Business Incubation Centre -ohjelmaan.
TUM ja UnternehmerTUM olivat alussa ratkaisevia.
Ensimmäisiä moottorikomponentteja valmistettiin Garchingissa MakerSpace-ympäristössä. Yliopiston verkostot auttoivat avaamaan ovia teollisuuteen ja sijoittajiin. Deep-tech-startupille tämä on valtava etu, koska ensimmäinen prototyyppi voi maksaa enemmän kuin kokonaisen kuluttaja-apin rakentaminen.
Isar Aerospacen tekninen idea oli myös tietoinen kustannusratkaisu.
Perinteisesti kantoraketin eri vaiheissa voidaan käyttää erilaisia moottoreita. Spectrum-raketissa tiimi pyrki käyttämään pitkälle yhtenäistä moottoriteknologiaa ja valmistamaan mahdollisimman paljon itse.
Tavoite oli tehdä tuotannosta sarjatuotantoon sopivampaa.
Vuonna 2019 yhtiö keräsi 17 miljoonan dollarin Series A -rahoituksen. Sijoittajina olivat muun muassa Earlybird ja Airbus Ventures sekä entisiä SpaceX-johtajia.
Vuonna 2020 rahoitus kasvoi yli 90 miljoonalla dollarilla. Se oli tuolloin yksi Euroopan suurimmista avaruusteknologian startup-kierroksista.
Yritys kasvoi nopeasti kymmenistä työntekijöistä satoihin ja rakensi tuotantokapasiteettia Ottobrunniin.
Samalla vaikein tehtävä oli vielä edessä: raketin piti oikeasti lentää.
Ensimmäinen Spectrum-testilento tapahtui 30. maaliskuuta 2025 Norjan Andøyan avaruuskeskuksesta.
Raketin ensimmäinen lento kesti noin 30 sekuntia.
Spectrum nousi onnistuneesti laukaisualustalta, mutta lennon aikana syntyneen ongelman jälkeen lento keskeytettiin ja raketti putosi mereen.
Tavallisessa kuluttajatuotteessa tällainen lopputulos näyttäisi katastrofilta.
Rakettiteollisuudessa ensimmäinen testilento on kuitenkin ennen kaikkea datankeruuta. Isar Aerospace analysoi lennon, tunnisti muun muassa venttiiliin ja asennonhallintaan liittyneen tapahtumaketjun ja rakensi seuraavaa lentoa varten muutoksia.
Kesäkuussa 2026 yhtiö keräsi 270 miljoonan euron Series D -rahoituksen.
Rahaa oli tarkoitus käyttää Spectrumin sarjatuotannon kasvattamiseen, kansainvälisiin laukaisupaikkoihin ja Euroopan itsenäisen avaruuteen pääsyn vahvistamiseen.
Syyskuussa 2026 tapahtui läpimurto.
Spectrum lensi toisella lennollaan onnistuneesti kiertoradalle Andøyasta ja vapautti asiakassatelliitit avaruuteen.
ESA kuvasi lentoa ensimmäiseksi kaupalliseksi kiertoratalaukaisuksi manner-Euroopasta.
Kahdeksan vuotta opiskelijaryhmästä lähtenyt yhtiö oli onnistunut siinä, mitä startupin kohdalla muutamaa vuotta aiemmin pidettiin erittäin vaikeana: se oli suunnitellut, rakentanut ja laukaissut oman kaksivaiheisen kantoraketin kiertoradalle.
Ensimmäinen oppi Isar Aerospacesta on kysynnän signaalin tunnistaminen.
Teollisuuden yhteydenotot opiskelijoiden rakettivideon jälkeen olivat paljon vahvempi signaali kuin se, että tiimi itse piti teknologiastaan.
Kun potentiaalinen asiakas kysyy, voiko tämän ostaa, perustajan kannattaa kuunnella.
Toinen oppi on yliopiston infrastruktuuri.
Deep-tech-yrityksen ensimmäistä versiota ei välttämättä voi rakentaa makuuhuoneessa. Laboratorio, testilaitteet, tutkimusryhmä ja tekninen verkosto voivat olla käytännössä osa startupin alkupääomaa.
Kolmas oppi on vertikaalinen integraatio.
Isar Aerospace päätti kehittää suuren osan raketin kriittisestä teknologiasta itse. Se tekee yrityksestä pääomavaltaisemman, mutta antaa paremman kontrollin kustannuksiin, toimitusketjuun ja suorituskykyyn.
Neljäs oppi on epäonnistuneen testin tulkinta.
Ensimmäinen Spectrum ei päässyt lähellekään kiertorataa, mutta se onnistui nousemaan laukaisualustalta ja tuottamaan arvokasta lentodataa.
Deep techissä epäonnistuminen ei ole aina sama asia kuin tuotteen epäonnistuminen. Jos testi paljastaa ongelman hallitusti ja seuraava versio paranee, se voi olla osa normaalia kehitystä.
Viides oppi on pitkä aikahorisontti.
Ensimmäisen moottorin ja onnistuneen kiertoratalennon välissä kului vuosia, satoja työntekijöitä ja satoja miljoonia euroja.
Tämä ei ole bisnes, jonka MVP julkaistaan viikonloppuna.
Mutta peruslogiikka oli silti sama kuin pienessä startupissa: opiskelijat rakensivat jotain, näyttivät sen ulkopuolisille, saivat yllättävää kysyntää ja muuttivat teknisen projektin tuotteeksi.
Daniel Metzler oli 26-vuotias, kun yhtiö perustettiin.
Kahdeksan vuotta myöhemmin hänen opiskeluprojektista syntynyt yrityksensä oli vienyt asiakkaiden satelliitteja kiertoradalle omalla raketillaan.
Se on äärimmäinen esimerkki siitä, kuinka pitkälle opiskelijaprojekti voi kasvaa, kun tekninen osaaminen, oikea markkinasignaali ja pitkäjänteinen rahoitus osuvat yhteen.
Isar Aerospacen tarinassa kannattaa huomata myös sarjatuotannon ajatus. Yhtiö ei halua rakentaa jokaista rakettia yksittäisenä käsityöprojektina, vaan valmistaa Spectrumia toistettavana tuotteena. Vuonna 2026 yhtiö kertoi uuden tuotantonsa tähtäävän kymmeniin raketteihin vuodessa. Jos tämä onnistuu, kilpailuetu ei ole vain siinä, että raketti lentää, vaan siinä kuinka nopeasti ja ennustettavasti seuraava raketti voidaan valmistaa.
Sama logiikka yhdistää avaruusyhtiön yllättävän lähelle tavallista startupia. Ensimmäinen prototyyppi todistaa teknologian. Seuraava haaste on tehdä toimituksesta toistettava prosessi. Vasta silloin yksittäisestä teknisestä saavutuksesta syntyy skaalautuva liiketoiminta.