Henrik Johannessen oli 22-vuotias, kun hän rakensi Tjommia kuluttajille suunnatuksi hintatakuu-palveluksi. Idea oli yksinkertainen: moni kauppa lupaa palauttaa hinnanerotuksen, jos asiakas löytää saman tuotteen myöhemmin halvemmalla, mutta harva asiakas jaksaa itse seurata hintoja, lukea ehtoja ja tehdä palautuspyyntöjä.
Tjommi yritti automatisoida tämän. Käyttäjä yhdisti ostoksensa palveluun, joka seurasi hintoja ja auttoi hakemaan hyvitystä silloin, kun kaupan oma hintatakuu täyttyi. Shifter kuvasi Johannessenia vuonna 2019 22-vuotiaaksi BI-opiskelijaksi, joka oli jo saanut yli 12 000 käyttäjää palveluun joulusesongin aikana.
Johannessen oli kiinnostunut yrittäjyydestä jo ennen Tjommia. Hän kertoi lukeneensa ensimmäisiä yrityskirjojaan 17-vuotiaana ja kokeilleensa omaa verkkokauppaa ennen nykyistä ideaa. Tjommi ei siis ollut ensimmäinen yritys tehdä jotain verkossa, vaan seuraava versio siitä, miten digitaalinen palvelu voisi ratkaista kuluttajan konkreettisen rahaongelman.
Palvelun alku näytti lupaavalta. Kuluttajalle lupaus oli helppo ymmärtää: jos hinta putoaa ja kauppa itse lupaa palauttaa erotuksen, Tjommi auttaa saamaan rahat takaisin. Asiakkaan hyöty voitiin mitata suoraan euroina tai kruunuina.
Tämä teki tuotteesta helposti markkinoitavan. Toisaalta liiketoiminta oli riippuvainen siitä, miten kauppojen hintatakuut oli rakennettu ja kuinka hyvin automaatio pystyi toimimaan niiden kanssa. Johannessen kertoi jo varhain kohtaavansa vastustusta suurilta elektroniikkaketjuilta, jotka eivät hänen mukaansa pitäneet palvelusta.
Tässä näkyy tärkeä startup-riski: yritys voi rakentaa hyvän tuotteen asiakkaalle, mutta jos sen toiminta riippuu toisen yrityksen säännöistä, rajapinnoista tai sopimusehdoista, nämä voivat muuttua. Tjommi ei omistanut koko arvoketjua. Se yritti rakentaa liiketoimintaa olemassa olevien hintatakuiden päälle.
Yhtiö onnistui silti kasvattamaan tunnettuutta ja houkuttelemaan tunnettuja sijoittajia. Petter Stordalen oli yksi Tjommiin sijoittaneista nimistä. Myöhemmin yhtiö rakensi toimintaa myös Tanskaan ja suunnitteli laajentumista Isoon-Britanniaan.
Ulospäin tarina alkoi muistuttaa tyypillistä nopean kasvun startupia: käyttäjiä, tunnettuja sijoittajia, kansainvälistymissuunnitelmia ja kunnianhimoinen visio. Johannessen puhui julkisesti tavoitteesta rakentaa suuri kansainvälinen yhtiö.
Vuonna 2023 tilanne kuitenkin romahti. Tjommi AS ja sen tanskalainen emoyhtiö hakeutuivat konkurssiin. Shifter raportoi yhtiön hallituksen tehneen päätöksen kesällä 2023. Tämä teki Tjommin tarinasta paljon hyödyllisemmän tälle sivustolle kuin pelkkä onnistumiskertomus olisi ollut.
Konkurssin jälkeen Johannessen osti liiketoiminnan takaisin konkurssipesästä ja yritti rakentaa sitä uudelleen uusilla sijoittajilla. Aiemmat suuret omistajat eivät voineet jatkaa automaattisesti mukana samalla tavalla. Tämä vaihe näyttää, kuinka startupin omaisuus, teknologia ja brändi voivat jatkaa, vaikka alkuperäinen yhtiörakenne epäonnistuu.
Tjommin tarinassa tärkeä oppi liittyy käyttäjämäärän ja kestävän liiketoiminnan eroon. 12 000 käyttäjää nuoren yrityksen alkuvaiheessa kuulostaa vahvalta, mutta käyttäjät eivät yksin ratkaise yrityksen kassavirtaa, riippuvuuksia tai pääomatarvetta.
Toinen oppi liittyy pääomaan. Tunnettu sijoittaja voi avata ovia ja antaa uskottavuutta, mutta hän ei poista liiketoimintamallin riskejä. Tjommi sai mukaan Stordalenin kaltaisen nimen, mutta se ei estänyt yhtiötä päätymästä konkurssiin.
Kolmas oppi on riippuvuuksien ymmärtäminen. Jos yrityksesi ansainta perustuu siihen, että suuret ketjut jatkavat tietynlaista hintatakuuta tai hyväksyvät palvelusi toimintatavan, tämä pitää nähdä strategisena riskinä jo alussa.
Johannessenin tapa jatkaa konkurssin jälkeen kertoo myös yhdestä yrittäjyyden todellisuudesta: epäonnistuminen ei aina tarkoita, että perustaja lopettaa. Hän voi ostaa teknologian takaisin, rakentaa uuden yhtiön tai käyttää oppimansa seuraavaan tuotteeseen.
tälle sivustolle Tjommi on hyvä nuoren perustajan tarina juuri siksi, ettei se pääty siistiin yrityskauppaan. 22-vuotias opiskelija rakensi palvelun, sai nopeasti käyttäjiä, houkutteli nimekkäitä sijoittajia ja yritti kansainvälistyä. Silti liiketoiminta joutui vaikeuksiin ja yhtiö kaatui.
Nuorelle rakentajalle tärkein opetus on, että veto markkinassa ei ole sama asia kuin kestävä yritys. Käyttäjät, mediahuomio ja sijoittajat voivat kaikki olla oikeita signaaleja, mutta lopulta yrityksen pitää tuottaa arvoa tavalla, joka kestää myös silloin, kun kumppanit, pääomamarkkina tai kilpailutilanne muuttuvat.
Tjommin tapauksessa on myös kiinnostavaa, että palvelun arvolupaus oli käyttäjälle lähes riskitön. Kuluttajan ei tarvinnut opetella uutta kallista työkalua, vaan saada takaisin rahaa, jonka kauppa oli jo luvannut palauttaa tietyissä tilanteissa. Tällainen “löydämme sinulle rahaa” -lupaus voi olla erittäin tehokas käyttäjähankinnassa.
Mutta juuri tämä tekee ansaintalogiikasta vaikean. Jos palvelu ottaa osan palautuksesta palkkiona, sen pitää ensin löytää tarpeeksi tilanteita, joissa hyvitys todella syntyy. Lisäksi jokainen kauppaketju voi käyttää eri ehtoja. Mitä enemmän sääntöjä, poikkeuksia ja manuaalista käsittelyä tarvitaan, sitä vaikeampi palvelua on automatisoida kannattavasti.
Tjommi on siksi hyvä esimerkki tuotteesta, joka näyttää ulospäin yksinkertaiselta appilta mutta jonka todellinen vaikeus on taustalla olevassa operaatiossa. Nuoren perustajan kannattaa aina kysyä, kuinka paljon ihmis- ja poikkeustyötä yhden onnistuneen asiakastapahtuman taakse jää.
Tämä erottaa Tjommin monesta tavallisesta kuluttajasovelluksesta. Sovelluksen käyttöliittymä oli vain näkyvä osa; todellinen yritys eli sääntöjen, hintadatan ja palautusprosessien varassa. Jos jokin näistä muuttui, koko talous saattoi muuttua mukana. Siksi startupissa kannattaa kartoittaa myös ne ulkoiset ehdot, joita itse ei hallitse.