Thomas Rebaud oli 28-vuotias, kun hän perusti Meeroa vuonna 2016.
Idea ei syntynyt valokuvaamisesta harrastuksena.
Se syntyi siitä, että Rebaud näki edellisessä yrityksessään ammattimaisen valokuvauksen olevan yllättävän tehoton prosessi.
Yritysasiakas, esimerkiksi kiinteistövälittäjä, hotellipalvelu tai ruokatoimitusalusta, tarvitsi suuren määrän tasalaatuisia kuvia.
Valokuvaajia oli paljon.
Silti oikean kuvaajan löytäminen, ajan sopiminen, laskutus, kuvien käsittely ja toimitus veivät aikaa.
Rebaud huomasi, että ongelma ei ollut kamerassa.
Ongelma oli työnkulussa.
Hän oli ehtinyt yrittää jo aikaisemmin.
EM Lyonissa opiskelun jälkeen Rebaud rakensi ensin nollakorkoisten lainojen vertailupalvelun.
Se ei kasvanut kunnolla.
Seuraavaksi hän perusti Diji-nimisen konsultointi- ja teknologiafirman.
Juuri Diji toi hänet asiakkaiden kautta ammattivalokuvauksen ongelmien äärelle.
Tämä on Meero-tarinan tärkeä lähtökohta.
Yritysidea ei tullut tyhjästä.
Se tuli asiakkaiden työn seuraamisesta edellisessä bisneksessä.
Meero perustettiin vuonna 2016.
Ensimmäinen kohdemarkkina oli kiinteistöala.
Jos asuntoa myydään tai vuokrataan verkossa, kuvat ratkaisevat valtavasti.
Silti jokaisen välittäjän ei kannata ylläpitää omaa valokuvaajatiimiä.
Meero rakensi verkoston freelancereista ja ohjelmiston, joka pystyi yhdistämään kuvaustarpeen oikeaan paikalliseen kuvaajaan.
Asiakas tilasi työn.
Valokuvaaja kävi kuvaamassa.
Meero hoiti taustalla sopimuksia, maksuja, laadunvalvontaa ja jälkikäsittelyä.
Kuvien piti tulla takaisin nopeasti ja tasalaatuisina.
Tämä viimeinen kohta oli erityisen vaikea.
Jos markkinapaikalla on tuhansia kuvaajia, jokainen kuvaa hieman eri tavalla.
Yritysasiakas taas haluaa saman näköistä sisältöä Pariisissa, Madridissa ja New Yorkissa.
Meero investoi siksi automatisoituun kuvankäsittelyyn ja AI-teknologiaan.
Tavoite oli standardoida jälkituotantoa niin, ettei jokaista kuvaa tarvitse käsitellä manuaalisesti alusta loppuun.
Vuonna 2017 yhtiö keräsi 15 miljoonaa dollaria.
Vuonna 2018 tuli 45 miljoonan dollarin kierros.
Vuotta myöhemmin Meero keräsi 230 miljoonaa dollaria Series C -rahoitusta.
TechCrunch kuvasi sitä tuolloin Ranskan suurimmaksi Series C -kierrokseksi.
Kasvu oli poikkeuksellisen nopeaa.
Vuonna 2019 yhtiö kertoi 31 000 asiakkaasta sadassa maassa, 58 000 valokuvaajasta ja noin 600 työntekijästä viidessä toimistossa.
Meero ei kuitenkaan halunnut jäädä vain yritysten kuvamarkkinapaikaksi.
Yhtiö alkoi rakentaa myös työkaluja itse valokuvaajille.
Ajatus oli, että luovan ammattilaisen aikaa vievät jatkuvasti muut asiat kuin varsinainen kuvaaminen: uusien asiakkaiden etsiminen, laskutus, CRM, dokumentit, kuvien lajittelu ja toimitus.
Meero halusi siirtää näitä tehtäviä ohjelmistolle.
Yhtiön nykyinen pressimateriaali puhuu noin 60 000 valokuvaajan yhteisöstä ja yli 31 000 brändistä yli sadassa maassa.
Tämä osoittaa, kuinka alkuperäinen marketplace voi kasvaa vähitellen kokonaiseksi työkalukerrokseksi ammattiryhmän ympärille.
Ensimmäinen oppi Meero-tarinasta on ongelman löytäminen edellisestä yrityksestä.
Rebaudin ensimmäiset yritykset eivät olleet turhia, vaikka niistä ei tullut Meeroa.
Ne veivät hänet lähelle prosessia, jossa oli paljon manuaalista työtä ja huono asiakaskokemus.
Toinen oppi on standardointi.
Marketplace ei skaalaudu hyvin, jos jokainen toimitus näyttää täysin erilaiselta.
Meero ei vain yhdistänyt asiakasta ja kuvaajaa, vaan yritti tehdä lopputuloksesta ennustettavan.
Kolmas oppi on manuaalisen työn automatisointi oikeasta kohdasta.
Valokuvaajan luovaa päätöstä ei tarvitse ensimmäisenä korvata.
Ensin voidaan automatisoida laskutus, matching, tiedostojen käsittely ja jälkituotannon rutiinit.
Neljäs oppi on B2B-asiakkaan toistuvuus.
Kiinteistöalusta ei tarvitse yhtä kuvausta.
Se voi tarvita tuhansia kuvauksia eri kaupungeissa.
Kun prosessi toimii, yksi asiakas voi tuoda valtavan määrän toistuvaa kysyntää.
Viides oppi on hyperkasvun riski.
230 miljoonan dollarin rahoitus ja satojen työntekijöiden organisaatio muuttavat yritystä nopeasti.
Perustajan työ ei enää ole vain tuotteen rakentamista.
Hänen pitää rakentaa organisaatio, prosessit ja talous, jotka kestävät kasvun.
Thomas Rebaud oli 28-vuotias, kun hän näki ammattikuvaajien ympärillä suuren määrän tylsää hallinnollista työtä.
Hän ei yrittänyt opettaa luovia ihmisiä tekemään taidetta paremmin.
Hän yritti poistaa kaiken muun heidän tieltään.
Siinä on Meero-tarinan ydin: joskus paras teknologiatuote ei korvaa ammattilaista, vaan vapauttaa ammattilaisen tekemään enemmän sitä, missä hän on paras.
Meeron mallissa on myös kaksipuolisen markkinapaikan klassinen ongelma. Yritysasiakas haluaa varmuuden siitä, että kuvaaja löytyy huomiseksi juuri oikeaan paikkaan. Kuvaaja taas haluaa tarpeeksi toimeksiantoja, jotta alustalla mukanaolo kannattaa. Meero joutui siis kasvattamaan tarjontaa ja kysyntää kaupunki kerrallaan sekä ennustamaan, missä kuvaajia tarvitaan seuraavaksi.
Toinen kilpailuetu syntyi toimitusajasta. Yritys ei välttämättä halua taiteellista projektia viikkojen aikataululla, vaan sata ravintola- tai asunto-kuvausta nopeasti ja samalla standardilla. Kun Meero pystyi palauttamaan valmiit kuvat jopa alle vuorokaudessa, valokuvaus muuttui asiakkaalle projektista infrastruktuuriksi.
Tässä näkyy tärkeä B2B-oppi: joskus paras tuote ei ole käyttäjälle näyttävin vaan se, joka tekee palvelutasosta ennustettavan. Jos asiakas tietää hinnan, laadun ja toimitusajan etukäteen, hänen ei tarvitse neuvotella jokaista toimeksiantoa erikseen. Se voi olla paljon arvokkaampaa kuin yksittäisen kuvaajan luova ero.
Meero näyttää lisäksi, kuinka palvelubisneksestä voidaan tehdä osittain ohjelmistomainen. Valokuvaus itsessään tapahtuu yhä fyysisesti, mutta tilaus, matching, laadunvalvonta, maksu ja toimitus voidaan standardoida. Mitä suurempi osa prosessista muuttuu toistettavaksi, sitä vähemmän jokainen uusi asiakas muistuttaa uutta konsultointiprojektia.