Florian Meissnerin startup-idea alkoi varkaudesta.
Hän oli New Yorkissa valokuvaajana, kun hänen järjestelmäkameransa varastettiin metrossa.
Kamera oli hänen työkalunsa.
Tilalle jäi käytetty iPhone 3G.
Meissner alkoi kuvata puhelimella ja päätyi nopeasti mukaan pieneen mutta kasvavaan mobiilikuvaajien yhteisöön.
Vuonna 2011 älypuhelimen kamera oli muuttumassa kuluttajan tärkeimmäksi kameraksi, mutta kuvien ympärillä oleva ohjelmisto oli vielä hyvin varhaisessa vaiheessa.
Instagram oli juuri alkanut kasvaa.
Meissner palasi Berliiniin ja alkoi rakentaa EyeEmiä ystäviensä Lorenz Aschoffin, Ramzi Rizkin ja Gen Sadakanen kanssa.
Ensimmäinen idea ei ollut vain kuvien jakaminen.
Tiimi halusi järjestää mobiilikuvat automaattisesti paikan, tapahtuman ja aiheen mukaan.
Käyttäjä voisi löytää kuvia ympäröivästä maailmasta eikä vain seurata ennalta valittuja kavereita.
EyeEm julkaistiin kesällä 2011 iOS:lle ja Androidille.
Florian Meissner oli tuolloin noin 26-vuotias.
Vuonna 2013 Golem haastatteli häntä 28-vuotiaana.
Ensimmäiset käyttäjät tulivat nopeasti.
TechCrunch raportoi jo vuoden 2011 lopulla käyttäjistä 134 maassa, kymmenistä tuhansista paikoista ja tuhansista käyttäjien luomista tapahtumista.
Samaan aikaan EyeEm joutui väistämättä vertailluksi Instagramiin.
Se oli vaarallinen mutta myös hyödyllinen vertailu.
Vaarallinen siksi, että Facebook osti Instagramin vuonna 2012 miljardilla dollarilla ja antoi sille valtavat resurssit.
Hyödyllinen siksi, että koko maailma kiinnostui mobiilikuvauksesta.
EyeEm yritti erottautua kuvien löytämisellä ja myöhemmin paljon selkeämmin kaupallisella markkinapaikalla.
Perustajat näkivät, että älypuhelimilla syntyi valtava määrä laadukkaita kuvia, mutta tavallisen kuvaajan oli vaikea myydä niitä.
Perinteiset kuvapankit oli rakennettu ammattikuvaajille ja agentuureille.
EyeEm rakensi markkinapaikan, jossa myös tavallinen mobiilikuvaaja pystyi lisensoimaan kuvia brändeille ja mediayhtiöille.
Tämä muutti tuotteen luonnetta.
Pelkkä sosiaalinen verkosto tarvitsee valtavan käyttäjäaktiivisuuden.
Markkinapaikka voi luoda rahallista arvoa myös pienemmälle mutta laadukkaalle yhteisölle.
EyeEm alkoi myös investoida koneoppimiseen ja visuaaliseen hakuun.
Järjestelmän piti pystyä arvioimaan kuvien sisältöä, aiheita ja kaupallista potentiaalia automaattisesti, koska miljoonien kuvien manuaalinen luokittelu ei skaalautuisi.
Vuonna 2013 EyeEm keräsi kuuden miljoonan dollarin Series A -rahoituksen.
Myöhemmissä kierroksissa kokonaisrahoitus nousi noin 24 miljoonaan dollariin.
Yhtiön yhteisö kasvoi miljooniin kuvaajiin.
Vuonna 2020 Meissner kertoi EyeEmillä olevan yli 25 miljoonaa luovaa käyttäjää yli 150 maassa.
Vuonna 2021 Talenthouse osti EyeEmin.
Myöhemmin julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan kaupan arvo oli noin 40 miljoonaa dollaria.
Tämä ei kuitenkaan ollut tarinan loppu.
Talenthouse ajautui vaikeuksiin, ja EyeEm meni konkurssimenettelyyn vuonna 2023.
Samana vuonna espanjalainen Freepik osti EyeEmin konkurssipesästä.
Tuolloin EyeEmin kirjastossa oli TechCrunchin mukaan noin 160 miljoonaa kuvaa ja noin 150 000 aktiivisen yhteisön kuvaajaa jäljellä.
EyeEm on siksi hyvä esimerkki myös siitä, että suuri käyttäjäkunta, tunnettu brändi ja yrityskauppa eivät takaa pysyvää menestystä.
Ensimmäinen oppi EyeEmistä on henkilökohtaisen sattuman muuttaminen markkinahavainnoksi.
Kameran varastaminen ei ollut itsessään yritysidea.
Yritysidea syntyi siitä, että Meissner huomasi uuden käyttäytymisen: ihmiset alkoivat tehdä oikeaa valokuvausta puhelimella.
Toinen oppi on erottautuminen jättiläisestä.
EyeEm ei voinut voittaa Instagramia samalla tuotteella.
Siksi se siirtyi vahvemmin visuaaliseen hakuun, ammattimaisempaan kuvaajayhteisöön ja kuvien kaupalliseen lisensointiin.
Kolmas oppi on yhteisön monetisointi tavalla, joka hyödyttää myös käyttäjää.
Kun kuva myytiin, myös kuvaaja sai rahaa.
Käyttäjä ei ollut vain mainonnan kohde vaan osa markkinapaikan tarjontaa.
Neljäs oppi on AI ennen nykyistä AI-buumia.
EyeEm käytti koneoppimista kuvien luokitteluun ja laadun arviointiin jo vuosia ennen generatiivista AI:ta.
Teknologia ratkaisi hyvin konkreettisen skaalautumisongelman: miten miljoonista kuvista löydetään oikea kuva asiakkaalle?
Viides oppi on kilpailun realiteetti.
Hyvä tuote ei aina riitä, jos vieressä kasvaa maailman suurin sosiaalinen kuvapalvelu ja samalla stock-kuvamarkkina on erittäin kilpailtu.
Perustajan pitää jatkuvasti kysyä, missä kohdassa oma yritys voi olla aidosti paras.
Kuudes oppi on exitin jälkeinen riski.
Kun startup myydään, tuotteen tulevaisuus ei ole enää täysin perustajien hallinnassa.
Talenthouse-kauppa näytti ensin onnistuneelta exitiltä, mutta ostajan myöhemmät ongelmat veivät EyeEmin konkurssiin.
Florian Meissner oli noin 26-vuotias EyeEmin perustamishetkellä.
Hänen tarinansa alkoi kadonneesta kamerasta ja päätyi 25 miljoonan luovan käyttäjän yhteisöön, yrityskauppaan ja lopulta omistajanvaihdokseen konkurssin kautta.
Se on paljon realistisempi startup-tarina kuin suora nousu ideasta exitiin: markkina muuttuu, kilpailijat muuttuvat ja myös yrityskaupan jälkeen voi tapahtua mitä tahansa.
EyeEmin tarinassa on lisäksi kiinnostava sisältömarkkinapaikan ongelma: ostaja haluaa valtavan valikoiman mutta ei halua selata miljoonia keskinkertaisia kuvia. Kuvaaja taas haluaa, että juuri hänen parhaat kuvansa löydetään. Siksi visuaalinen haku ja automaattinen luokittelu eivät olleet koristeita vaan markkinapaikan ydintoimintoja.
Tämä teki datasta ajan myötä arvokasta. Mitkä kuvat myyvät? Mitkä aiheet kiinnostavat brändejä? Millainen kuva näyttää kaupallisesti käyttökelpoiselta? Jokainen ostos ja hakutapahtuma pystyi periaatteessa parantamaan seuraavaa suositusta.
Samalla EyeEm osoittaa creator economy -mallin vaikeuden. Suuri luova yhteisö ei takaa sitä, että transaktioita syntyy riittävästi kattamaan teknologian, henkilöstön ja sisällönhallinnan kulut. Markkinapaikan pitää saada sekä ostajia että tekijöitä palaamaan jatkuvasti, muuten käyttäjäluku jää näyttäväksi mutta taloudellisesti heikoksi mittariksi.