ICEYEn alku ei näyttänyt tavalliselta opiskelijastartupilta. Vuonna 2012 Aalto-yliopiston avaruustekniikan ympärillä työskennellyt opiskelijaryhmä tutki, voisiko hyvin pieni satelliitti tehdä tehtäviä, joihin oli totuttu käyttämään valtavia ja kalliita avaruusaluksia. Rafal Modrzewski ja Pekka Laurila olivat ryhmän keskeisiä tekijöitä.
Modrzewski oli tullut Suomeen Puolasta Erasmus-vaihtoon ja jäänyt Aaltoon. Hänellä oli radio- ja tutkateknologian taustaa. Laurila työskenteli Aalto-1-nanosatelliittiohjelmassa. Heitä yhdisti ajatus siitä, että avaruustekniikka oli liian kallista ja hidasta.
Erityisen vaikea kohde oli SAR eli synteettisen apertuurin tutka. Tutkasatelliitti pystyy kuvaamaan maanpintaa myös pilvien läpi ja pimeässä. Perinteisesti tällaiset järjestelmät olivat suuria, raskaita ja erittäin kalliita. Ajatus alle 100 kiloa painavasta SAR-satelliitista kuulosti monesta alan ammattilaisesta epärealistiselta.
Juuri siinä ICEYEn mahdollisuus piili. Jos tutkan voisi pienentää radikaalisti, yhden satelliitin hinta putoaisi ja niitä voisi lähettää avaruuteen kokonaisen parven. Silloin samaa aluetta voitaisiin kuvata paljon useammin kuin yksittäisellä suurella satelliitilla.
Projekti sai ensimmäistä rahoitusta Aallosta ja myöhemmin Tekesin sekä EU:n ohjelmista. Vuonna 2014–2015 tutkimusprojekti muuttui yhtiöksi. Vuoden 2015 rahoituskierroksella ICEYE keräsi 2,8 miljoonaa dollaria sijoittajilta ja lisäksi merkittävää tuotekehitysrahoitusta.
Yhtiön tavoite oli kunnianhimoinen: satelliittiyksikön kustannus piti saada yli sata kertaa perinteisiä järjestelmiä pienemmäksi. Samalla teknologian piti toimia avaruudessa, missä korjaajaa ei voi lähettää paikalle. Tämä teki kehitystyöstä aivan eri riskiluokan projektin kuin tavallinen ohjelmisto.
Tammikuussa 2018 ICEYE-X1 pääsi kiertoradalle. Yhtiön mukaan se oli maailman ensimmäinen alle 100-kiloinen SAR-satelliitti ja Suomen ensimmäinen kaupallinen satelliitti. Teknologia, jota oli epäilty, oli nyt todistettu avaruudessa.
Seuraava askel oli tehdä yhdestä onnistuneesta satelliitista kokonainen järjestelmä. ICEYE rakensi nopeasti kasvavan konstellaatioverkoston, jonka avulla maapallolta voidaan saada tutkahavaintoja tiheästi. Käyttökohteita löytyi vakuutuksista, tulvien seurannasta, meriliikenteestä, luonnonkatastrofeista ja myöhemmin yhä vahvemmin puolustus- ja turvallisuusmarkkinoilta.
Vuonna 2026 yhtiön mittakaava muuttui jälleen. Tesi kertoi kesäkuussa ICEYEn keränneen 450 miljoonaa euroa uutta pääomaa osana yli miljardin euron rahoituskokonaisuutta. Kierros arvosti yhtiön noin 10,5 miljardiin euroon. Kyse on yrityksen arvostuksesta, ei perustajien henkilökohtaisesta omaisuudesta tai yrityksen liikevaihdosta.
ICEYEn tarinassa yksi tärkeimmistä vaiheista tapahtui paljon ennen kymmenen miljardin lukua. Se oli hetki, jolloin pieni opiskelijaryhmä päätti yrittää tehdä jotain, jonka alan vakiintunut tapa sanoi olevan liian vaikeaa.
Deep techissä ensimmäinen versio ei synny viikonlopussa. Se voi vaatia vuosia tutkimusta, laboratoriotyötä, rahoitushakemuksia ja teknisiä epäonnistumisia. Silti nuorella perustajalla voi olla etu: hän ei välttämättä ole vielä oppinut kaikkia syitä, miksi jotain “ei voi tehdä”.
Modrzewskin ja Laurilan idea ei ollut rakentaa tavallista satelliittia vähän halvemmalla. He muuttivat koko järjestelmän mittakaavaa. Pienempi satelliitti mahdollisti suuremman määrän satelliitteja, mikä taas mahdollisti uudenlaisen palvelun.
Nuorelle rakentajalle ICEYE näyttää, että startup ei aina tarkoita appia. Se voi alkaa yliopiston tutkimusprojektista, jossa yritetään todistaa yksi tekninen väite todeksi. Jos väite muuttaa kustannusrakenteen riittävän voimakkaasti, sen ympärille voi syntyä kokonainen uusi markkina.