Vuonna 1988 suomalainen startup-maailma ei näyttänyt nykyiseltä. Pääomasijoittajia oli vähän, kansainvälisiä suomalaisia ohjelmistoyhtiöitä tuskin lainkaan, eikä opiskelijan startup ollut tavallinen uravaihtoehto. Tässä ympäristössä 21-vuotias Risto Siilasmaa perusti opiskelukaverinsa Petri Altaan kanssa Data Fellowsin, josta myöhemmin tuli F-Secure.
Perustamiseen liittyy yksityiskohta, jota Siilasmaa on kertonut useissa haastatteluissa. Teknillisen korkeakoulun kurssilla opiskelijoiden tehtävänä oli täyttää yrityksen perustamiseen tarvittavat lomakkeet. Siilasmaa ja Allas tekivät tehtävän, mutta eivät jättäneet sitä harjoitukseksi. He toimittivat paperit opettajan lisäksi Patentti- ja rekisterihallitukselle.
Siilasmaa oli aloittanut ohjelmoinnin jo nuorena Commodore 64:llä. Hän haaveili jopa oman maailmanluokan seikkailupelin tekemisestä. Yliopistossa hän ei kuitenkaan opiskellut varsinaisesti tietojenkäsittelyä vaan tuotantotaloutta ja teki samalla konsultointitöitä yrityksille, jotka siirtyivät PC-aikaan.
Data Fellowsin ensimmäinen liiketoiminta ei ollut virustorjuntaohjelmisto. F-Securen omien historiatietojen mukaan kassavirta tuli koulutuksesta ja konsultoinnista. Yritykset tarvitsivat apua uuden tietotekniikan käyttöönotossa, ja nuoret perustajat pystyivät myymään osaamistaan suoraan asiakkaalle.
Tämä oli liiketoiminnan kannalta tärkeää. Palvelutyö toi rahaa ennen kuin oma ohjelmistotuote oli valmis. Kun asiakkaat olivat tyytyväisiä ja työtä tuli lisää, Siilasmaa pystyi palkkaamaan lisää ihmisiä. F-Securen historian mukaan ensimmäisiä työntekijöitä etsittiin jopa koulun ilmoitustaululle jätetyllä lapulla.
Voittoja ei vain nostettu ulos. Niitä käytettiin ohjelmoijien palkkaamiseen. McKinseyn haastattelussa Siilasmaa kuvaa, kuinka koulutus- ja konsultointiyritys alkoi vähitellen muuttua tuotekehitysyritykseksi. Juuri tuoteyhtiö oli ollut hänen pitkäaikainen haaveensa.
Vuonna 1991 yhtiö käynnisti ensimmäisen suuren ohjelmistokehitysprojektinsa. Tietokonevirukset olivat vielä niin harvinainen ilmiö, että F-Securen virallisessa historiassa kuvataan yritysten joutuneen ensin vakuuttamaan asiakkaat siitä, että tietokoneviruksia ylipäänsä oli olemassa.
Tilanne muuttui nopeasti. Michelangelo-virus herätti vuonna 1992 maailmanlaajuista huomiota ja lisäsi virustorjuntaohjelmien kysyntää. Data Fellows oli juuri rakentamassa teknologiaa tähän ongelmaan. Markkina, jota piti ensin selittää asiakkaalle, muuttui yhtäkkiä kiireelliseksi.
Tässä näkyy teknologiayrittämisen ajoitus. Perustajat eivät aiheuttaneet tietoturvauhkien kasvua, mutta he olivat rakentaneet osaamista ennen kuin markkina oli kaikille ilmeinen. Kun kysyntä kasvoi, yrityksellä oli jo ihmisiä, asiakkaita ja teknologiaa.
Data Fellows rakensi ajan myötä kansainvälistä liiketoimintaa. Siilasmaa on kuvannut, kuinka merkittävältä tuntui nähdä F-Securen kyltti Piilaaksossa Applen ja Oraclen kaltaisten yhtiöiden rinnalla aikana, jolloin Suomella ei ollut pitkää kansainvälisten ohjelmistoyritysten historiaa.
Vuonna 1999 Data Fellows vaihtoi nimekseen F-Secure ja listautui Helsingin pörssiin. Yhdentoista vuoden matka opiskelijoiden kurssitehtävästä pörssiyhtiöksi oli huomattava, mutta se ei tapahtunut yhdellä tuotteella tai yhdellä rahoituskierroksella.
Tarina on erityisen kiinnostava siksi, ettei alku vaatinut pääomasijoitusta. Ensimmäinen rahoitusmalli oli asiakas. Konsultointi ja koulutus rahoittivat palkkoja, ja niiden tuottoa käytettiin oman ohjelmiston rakentamiseen. Nykykielellä puhuttaisiin ehkä bootstrappaamisesta ja service-to-product-polusta.
Myös perustajien roolit muuttuivat. Petri Allas lähti varhain toisiin tehtäviin, ja Siilasmaa jäi johtamaan kasvavaa yritystä. Nuori koodaaja joutui opettelemaan rekrytointia, myyntiä, johtamista ja kansainvälistymistä. Yrityksen kasvu pakotti perustajan kasvamaan sen mukana.
Nuorelle rakentajalle F-Securen alku tarjoaa vaihtoehdon ajatukselle, että ensin pitäisi löytää miljoonarahoitus ja vasta sitten rakentaa tuote. Siilasmaa ja Allas aloittivat siitä, mistä joku oli heti valmis maksamaan. Palvelut loivat kassavirran, kassavirta mahdollisti kehittäjät ja kehittäjät mahdollistivat oman tuotteen.
Ja kaikki alkoi paperista, jonka olisi voinut palauttaa vain kurssitehtävänä. Ero harjoituksen ja yrityksen välillä oli tässä tapauksessa se, että perustajat lähettivät saman paperin myös oikeaan paikkaan.