Ismael Hamoudi lähti ratkaisemaan koulumaailman ongelmaa, joka kuulostaa yksinkertaiselta mutta on käytännössä vaikea: miten koulu huomaa riittävän aikaisin, jos oppilaalla ei ole hyvä olla? Perinteisesti kouluissa tehdään turvallisuus- ja hyvinvointikyselyitä vain muutaman kerran vuodessa. Jos oppilaan tilanne muuttuu kyselyiden välissä, tieto voi tulla aikuisille liian myöhään.
Hamoudin idea oli tehdä mittaamisesta jatkuvampaa ja nuorelle helpompaa. Skolado rakentaa digitaalista työkalua, jossa oppilas vastaa hyvinvointia, turvallisuutta ja kouluympäristöä koskeviin kysymyksiin pelillistetyllä tavalla. Företagarnan vuoden 2022 103 unga idéer -listalla Hamoudi oli 23-vuotias ja Skolado nostettiin esiin juuri siksi, että se pyrki korvaamaan vanhat harvoin tehtävät kyselyt kevyemmällä ja useammin toistuvalla menetelmällä.
Skoladon ajatus perustuu siihen, että mittaus toimii vain, jos oppilas oikeasti haluaa vastata. Tavallinen pitkä lomake voi tuntua tylsältä tai viralliselta. Pelillisyys ei tässä ole koristelua, vaan keino saada lapset ja nuoret osallistumaan useammin. Kun vastaaminen muuttuu tutuksi rutiiniksi, koulu voi saada tiheämpää dataa siitä, miten oppilaat kokevat koulupäivänsä.
SVT:n vuoden 2025 jutussa Hamoudi kuvasi tuotetta käytännössä gamifioiduksi kyselytyökaluksi. Oppilas ei täytä perinteistä lomaketta, vaan vastaa kysymyksiin pelimekaniikan kautta. Tulokset välittyvät suoraan koulun henkilökunnalle, joka voi nähdä, missä asioissa tai ryhmissä on syytä reagoida.
Tämä on tärkeä ero tavalliseen vuosikyselyyn. Jos koulu saa uuden tilannekuvan esimerkiksi viikoittain, muutos voi näkyä ennen kuin ongelma ehtii kasvaa. Yksittäinen oppilas ei välttämättä vielä kerro suoraan aikuiselle kiusaamisesta, yksinäisyydestä tai turvattomuudesta, mutta toistuvien vastausten muutos voi nostaa esiin tarpeen keskustelulle.
Vuonna 2025 SVT raportoi Skoladon olevan käytössä noin 50 koulussa, muun muassa Lindesbergissä, Habossa ja Degerforsissa. Tämä tekee siitä vahvan tarinan tälle sivustolle: kyse ei ollut enää vain ideasta tai kilpailupitchistä, vaan oikeasta B2B-edtech-tuotteesta, jota koulut olivat ottaneet käyttöön.
Yksi SVT:n haastattelemista erityisopettajista kertoi, että työkalu oli helpottanut priorisoitavien alueiden tunnistamista. Tämä on juuri se hyöty, jonka koulu tarvitsee maksulliselta järjestelmältä. Pelkkä data ei riitä. Sen pitää auttaa henkilöstöä päättämään, mihin aikaa ja huomiota kannattaa käyttää.
Skoladon liiketoimintamalli on samalla kiinnostava, koska loppukäyttäjä ja maksaja ovat eri tahoja. Oppilas käyttää työkalua, mutta koulu tai kunta tekee ostopäätöksen. Tämä tarkoittaa, että tuotteen pitää olla samanaikaisesti helppo lapselle, hyödyllinen opettajalle ja riittävän uskottava rehtorille tai hankinnasta vastaavalle henkilölle.
Koulusektorissa myynti voi olla hidasta. Päätökset eivät synny samalla tavalla kuin tavallisessa kuluttaja-appissa, jossa käyttäjä lataa sovelluksen minuutissa. Koulun pitää arvioida tietosuoja, pedagoginen hyöty, kustannus ja se, miten uusi työkalu sopii olemassa olevaan työhön. Nuorelle perustajalle tämä tarkoittaa, että hyvä tuote ei vielä riitä; myös institutionaalinen myynti pitää oppia.
Skolado on kiinnostava myös siksi, että se käsittelee arkaluonteista tietoa. Hyvinvointi, turvallisuus ja lasten kokemukset eivät ole tavallista analytiikkaa. Järjestelmässä pitää miettiä tarkkaan, kuka näkee tiedot, millä tarkkuudella ja miten yksittäisen oppilaan yksityisyys suojataan. Mitä tärkeämpi tieto on, sitä suurempi vastuu järjestelmän suunnittelussa on.
Hamoudin lähtökohta oli kuitenkin hyvin käytännöllinen: nykyinen menetelmä tuotti tietoa liian harvoin. Tässä näkyy hyvä startup-ajattelu. Sen sijaan että yritettäisiin “uudistaa kouluhyvinvointi”, Skolado tarttui yhteen konkreettiseen kohtaan prosessissa: miten kysytään oppilailta useammin niin, että he myös jaksavat vastata?
Gamification voi kuulostaa trendisanaltä, mutta tässä sillä on selkeä tehtävä. Jos oppilas kokee vastaamisen helpoksi, osallistumisaste voi nousta. Jos osallistumisaste nousee, koulun data paranee. Jos data paranee, henkilöstö voi tehdä päätöksiä aikaisemmin. Hyvä tuote yhdistää nämä vaiheet niin, että käyttäjälle näkyvä pieni muutos tuottaa organisaatiolle suuremman hyödyn.
tälle sivustolle Skolado on myös hyvä muistutus siitä, että edtech ei aina tarkoita oppimissovellusta. Koulu on suuri organisaatio, jossa on paljon muitakin prosesseja: hyvinvointi, turvallisuus, viestintä, tuki ja resurssien kohdentaminen. Nuori perustaja voi löytää arvokkaan ohjelmisto-ongelman myös näiden sivuprosessien sisältä.
Hamoudi oli vasta 23-vuotias, kun yritys nousi Företagarnan listalle. Muutamaa vuotta myöhemmin tuotetta käytettiin jo kymmenissä kouluissa. Tämä aikajana näyttää, että B2B-ohjelmiston kasvu voi olla hitaampaa kuin viraalin kuluttaja-appin, mutta samalla jokainen uusi koulu tuo joukon käyttäjiä kerralla.
Nuorelle rakentajalle Skoladon tarinasta voi ottaa yhden hyvin konkreettisen opin: etsi prosessi, jota organisaatio tekee harvoin vain siksi, että nykyinen tapa on raskas. Jos pystyt tekemään samasta asiasta kevyemmän ja useammin toistettavan, saatat muuttaa samalla koko päätöksenteon rytmiä.
Skolado ei ratkaise kaikkia koululaisten mielenterveysongelmia. Se yrittää ratkaista yhden tärkeän välikohdan: miten aikuiset saavat aikaisemmin signaalin siitä, että jokin ei ole kunnossa. Juuri tämän rajauksen ansiosta 23-vuotiaan Hamoudin idea kasvoi kouluprojektin tasolta oikeaksi järjestelmäksi, jota käytetään kymmenissä kouluissa.
Yksi tuotteen tärkeä etu voi syntyä myös pitkittäisestä datasta. Yksittäinen vastaus kertoo vain yhden hetken, mutta viikkojen ja kuukausien sarja voi näyttää muutoksen suunnan. Jos koulun turvallisuuden tai ryhmähengen kokemus heikkenee vähitellen, henkilöstö voi huomata kehityksen ennen kuin se näkyy poissaoloina, konflikteina tai vakavampana oireiluna. Tällainen trenditieto voi tehdä Skoladosta arvokkaamman kuin tavallinen kyselytyökalu.
Samalla tämä korostaa vastuuta. Mitä enemmän järjestelmästä tulee osa koulun päätöksentekoa, sitä tärkeämpää on varmistaa, ettei numeroita tulkita mekaanisesti. Data voi näyttää, missä kannattaa kysyä lisää, mutta sen ei pitäisi korvata opettajan, kuraattorin tai muun aikuisen keskustelua oppilaan kanssa.