Jens Aarre Seip, Frikk Fossan ja Eirik Hernes Berre perustivat Curipodin edeltäjän SnapMentorin vuonna 2019. Alkuperäinen tuote ei ollut nykyinen opettajien AI-työkalu vaan mobiilipalvelu, jossa oppilas pystyi lähettämään kuvan vaikeasta tehtävästä ja saamaan nopeasti yhteyden oikeaan mentoriin.
Shifter kirjoitti marraskuussa 2019, että Seip oli 25-vuotias ja Berre 24-vuotias. Yrityksellä oli jo kymmenen hengen tiimi ja ensimmäinen suuri koulukumppani. Idea oli syntynyt perustajien omasta turhautumisesta opiskeluun: joskus tehtävä jumittaa juuri silloin, kun oikeaa opettajaa ei ole saatavilla.
Ensimmäinen versio kuvattiin eräänlaiseksi Uberiksi läksyavulle. Oppilas maksoi yksittäisestä avusta, lähetti kuvan tehtävästä ja järjestelmä yritti yhdistää hänet sopivaan mentoriin.
Tämä malli ei kuitenkaan jäänyt lopulliseksi tuotteeksi. Yritys vaihtoi myöhemmin nimensä Curipodiksi ja siirtyi kohti opettajille suunnattua interaktiivista esitystyökalua. Opettaja pystyi rakentamaan oppitunnin, johon oppilaat liittyivät omilla laitteillaan, vastasivat kysymyksiin, piirsivät, äänestivät ja keskustelivat.
Pivot on tarinan tärkeä osa. Perustajat eivät pitäneet kiinni siitä, että ensimmäinen idea olisi automaattisesti oikea. He pitivät kiinni suuremmasta ongelmasta: miten opetuksesta tehdään osallistavampaa ja miten teknologia voi auttaa opettajaa.
Vuonna 2023 generatiivinen AI muutti Curipodin kasvun. Tiimi rakensi GPT-teknologiaa suoraan tuotteeseen niin, että opettaja pystyi generoimaan oppituntirunkoja ja interaktiivisia harjoituksia paljon nopeammin kuin ennen.
Shifter raportoi elokuussa 2023 Curipodin saavan noin tuhat uutta käyttäjää päivässä. Vuoden alussa yhtiöllä oli ollut noin 5 000 uutta käyttäjää ja 2,3 miljoonan kruunun vuotuinen liikevaihto, mutta AI-ominaisuuksien jälkeen kasvu kiihtyi selvästi.
Samana vuonna Curipod keräsi noin 48 miljoonan kruunun rahoituskierroksen. Mukana oli kansainvälisiä edtech-sijoittajia, mikä antoi yritykselle mahdollisuuden panostaa Yhdysvaltoihin.
Yksi yrityksen erikoisimmista kasvukokeiluista tapahtui Texasissa. Tiimi meni suoraan koulupiireihin ja opettajien tapahtumiin esittelemään tuotetta. Sen sijaan että he olisivat odottaneet, että amerikkalaiset koulut löytäisivät norjalaisen startupin verkosta, he menivät fyysisesti paikalle.
Tämä on tärkeä B2B2C-opetus. Curipodin käyttäjä on opettaja, mutta maksaja voi olla koulu tai koulupiiri. Jos vain loppukäyttäjä rakastaa tuotetta, mutta organisaatio ei hyväksy sitä, kasvu pysähtyy. Toisaalta jos opettajat käyttävät tuotetta omasta aloitteestaan, se voi levitä organisaation sisällä alhaalta ylöspäin.
Curipod onnistui hyödyntämään tätä product-led growth -mallia. Opettaja pystyi kokeilemaan tuotetta itse, luomaan tunnin nopeasti ja jakamaan sen oppilaille. Jokainen aktiivinen opettaja toi tuotteen samalla kymmenien tai satojen oppilaiden eteen.
Yrityksen tarinassa näkyy myös ajoituksen merkitys. Curipod oli olemassa jo ennen generatiivisen AI:n läpimurtoa. Kun GPT-mallit tulivat käyttökelpoisiksi, tiimillä oli jo tuote, asiakkaita ja ymmärrys opettajien työnkuluista. Se pystyi lisäämään uuden teknologian olemassa olevaan ratkaisuun sen sijaan, että olisi aloittanut nollasta.
Tämä on paljon vahvempi asema kuin pelkkä “AI for education” -idea. Teknologia yksin ei vielä tiedä, mitä opettaja tarvitsee tunnin alussa, miten oppilas osallistuu tai millainen käyttöliittymä toimii luokkahuoneessa.
Curipodin tapauksessa perustajien varhaisempi tuote opetti juuri näitä asioita. Vaikka SnapMentorin alkuperäinen malli muuttui, kaikki siitä saatu asiakasymmärrys ei kadonnut.
Toinen tärkeä oppi on, että pivot ei tarkoita täydellistä nollausta. Hyvä pivot säilyttää osan vanhasta osaamisesta, tiimistä, teknologiasta tai asiakaskunnasta ja käyttää sitä uudessa mallissa.
Kolmas oppi liittyy kansainvälistymiseen. Norjan koulumarkkina on liian pieni todella suurelle edtech-yhtiölle. Siksi Curipodin piti mennä Yhdysvaltoihin varhain. Se toi valtavan markkinan mutta myös kilpailun, hankintaprosessit ja erilaisen koulurakenteen.
tälle sivustolle Curipod on vahva nuoren perustajan SaaS- ja appitarina juuri siksi, ettei ensimmäinen idea ollut lopullinen. Perustajat aloittivat mobiilista läksyavusta, oppivat käyttäjistä, vaihtoivat tuotetta ja hyödynsivät myöhemmin AI-aallon paljon paremmin valmistautuneina.
Vuoden 2019 24–25-vuotiaista perustajista tuli muutamassa vuodessa kansainvälisen edtech-yhtiön rakentajia. Kasvun ydin ei ollut yksi tekninen temppu vaan kyky muuttaa tuotetta, pitää käyttäjän ongelma mukana ja toimia nopeasti silloin, kun uusi teknologia avasi paremman mahdollisuuden.
Curipodin tapauksessa opettajien oma jakelu on erityisen kiinnostava. Yksi opettaja voi näyttää tuotteen kollegalle, jakaa valmiin tuntipohjan tai käyttää sitä konferenssissa. Tämä tekee kasvusta osittain yhteisövetoista. Mitä enemmän hyödyllisiä valmiita oppitunteja syntyy, sitä enemmän uusi käyttäjä saa arvoa heti ensimmäisellä käyttökerralla.
AI nopeutti tätä vaikutusta. Ennen opettajan piti rakentaa sisältöä itse, mutta generatiivinen malli pystyi tuottamaan ensimmäisen luonnoksen muutamassa minuutissa. Tuotteen tehtävä ei silti ollut korvata opettajaa, vaan vähentää valmistelutyötä ja antaa enemmän aikaa itse opetukseen.
Tässä on myös tärkeä laatuhaaste. Koulussa AI:n tuottama sisältö ei saa olla pelkästään sujuvaa, vaan sen pitää olla pedagogisesti käyttökelpoista ja faktuaalisesti riittävän luotettavaa. Curipodin pitää siis ratkaista sekä generoinnin nopeus että opettajan kontrolli.
Nuorelle perustajalle tarina osoittaa, miksi markkinan ajoitus on niin tärkeä. Sama tiimi saattoi rakentaa tuotetta vuosia ennen suurta kasvua. Kun teknologia muuttui, valmiina ollut asiakasymmärrys ja jakelu tekivät mahdolliseksi nopean reagoinnin. Usein läpimurto näyttää ulospäin äkilliseltä, vaikka sen alla on monta vuotta hiljaista tuotetyötä.