Rubin Lindin ensimmäinen startup-idea syntyi epäonnistuneesta matematiikan kokeesta. Hän oli valmistautunut kokeeseen, mutta huomasi jälkikäteen lukeneensa vääriä asioita. Ongelma ei siis ollut pelkästään se, ettei hän olisi opiskellut, vaan se, ettei hän tiennyt riittävän tarkasti, mitä kokeeseen piti osata.
Lind alkoi miettiä, voisiko opettaja määritellä kokeen kannalta olennaiset aihealueet ja oppilas harjoitella juuri niitä sovelluksessa. Kun hän ei löytänyt valmista ratkaisua, hän ryhtyi rakentamaan Skills4Schoolia. Hän oli 17-vuotias ja kävi edelleen koulua.
Skills4Schoolin perusidea oli yhdistää opettajan tieto tulevasta kokeesta oppilaan harjoitteluun. Käyttäjä valitsi osavaltion, koulumuodon, luokka-asteen, oppiaineen ja aihealueen. Sen jälkeen sovellus tarjosi kysymyksiä ja seurasi edistymistä. Jos vastaus ei löytynyt, järjestelmä pystyi tarjoamaan vihjeitä.
Tämä kuulostaa nykyään tutulta EdTech-ratkaisulta, mutta vuonna 2017 ajatus oli Saksassa vielä selvästi uudempi. Oppimissovelluksia oli, mutta Lind halusi tehdä sisällöstä koulukohtaiseen opetussuunnitelmaan ja tulevan kokeen sisältöön sidottua. Hän ei yrittänyt korvata opettajaa, vaan käyttää opettajan tietoa opiskelun rajaamiseen.
Skills4School julkaistiin laajemmin vuonna 2018. Vuoteen 2019 mennessä yhtiö kertoi noin 21 000 käyttäjästä. Yrityksessä työskenteli julkisuudessa kerrottujen tietojen mukaan jopa 35 ihmistä, mikä on huomattava määrä yritykselle, jonka perustaja oli vasta 19-vuotias.
Myös liiketoimintamallia kokeiltiin. Oppilas pystyi ostamaan yksittäisiä kysymyspaketteja tai maksamaan kuukausimaksua laajemmasta käytöstä. Business Insider kuvasi vuonna 2019 mallia, jossa yksittäinen paketti maksoi 2,29 euroa ja rajaton kuukausitilaus 9,99 euroa.
Kasvu toi Lindin saksalaiseen Die Höhle der Löwen -televisio-ohjelmaan. Hän haki 700 000 euron sijoitusta ja neuvotteli kameroiden edessä sijoittajien kanssa. Ohjelmassa syntyi näyttävä hetki, jossa sijoittajat lähtivät jopa studion ulkopuolelle hänen peräänsä ja julkisuudessa näytti siltä, että suuri rahoitus olisi löytynyt.
Todellisuus oli paljon monimutkaisempi. TV-ohjelmassa sovittu rahoitus ei koskaan muuttunut lopulliseksi sijoitussopimukseksi. Skills4School joutui hakemaan maksukyvyttömyysmenettelyä jo ennen jakson televisioesitystä. Lind oli silloin 20-vuotias.
Myöhemmin hän kertoi, että vanhojen ja uusien sijoittajien väliset ehdot eivät lopulta sopineet yhteen. Yrityksellä oli tuote, käyttäjiä, työntekijöitä ja näkyvyyttä, mutta rahoituksen varaan rakennettu jatko ei toteutunut ajoissa. Tämä tekee Skills4Schoolista erityisen hyödyllisen tarinan nuorelle yrittäjälle, koska se näyttää myös startup-elämän vaikean puolen.
Yrityksen toiminta ei loppunut välittömästi. Lind järjesti muiden sijoittajien kanssa ratkaisun, jossa toinen yhtiö osti insolvenssiin joutuneesta yrityksestä sopimuksia, työntekijöitä ja sovelluksen dataa. Tuotetta pyrittiin siis jatkamaan uudessa rakenteessa, vaikka alkuperäinen yhtiö oli ajautunut ongelmiin.
Ensimmäinen oppi on yksinkertainen: sijoitus ei ole rahaa ennen kuin sopimus on allekirjoitettu ja rahat ovat yrityksen käytettävissä. Televisiossa annettu kädenpuristus, term sheet tai sijoittajan suullinen lupaus voi näyttää ulospäin valmiilta rahoitukselta, vaikka käytännön ehdot ovat vielä auki.
Toinen oppi liittyy kuluihin. Kun yritys kasvaa nopeasti kymmeniin työntekijöihin, kuukausittainen kassantarve kasvaa aivan eri tasolle kuin kahden tai kolmen hengen tiimissä. Silloin pieni viivästys rahoituskierroksessa voi muuttua nopeasti selviytymiskysymykseksi.
Kolmas oppi on, että epäonnistuminen yhdessä yhtiörakenteessa ei tarkoita, että kaikki rakennettu katoaa. Ohjelmisto, käyttäjät, osaaminen, sopimukset ja tiimi voivat olla arvokkaita, vaikka alkuperäinen yritys joutuisi vaikeuksiin. Lindin tapauksessa näitä varoja pystyttiin siirtämään uuteen ratkaisuun.
Skills4Schoolin tarina on myös muistutus siitä, että nuoren perustajan mediahuomio voi kasvaa nopeammin kuin itse liiketoiminta. Seitsemäntoistavuotias koululainen, kymmenientuhansien käyttäjien appi ja suuri televisiosijoitus muodostavat täydellisen otsikon. Kassavirta, sopimukset ja omistajien väliset ehdot ovat paljon vähemmän näyttäviä, mutta yrityksen kannalta ratkaisevampia.
Rubin Lind teki 17-vuotiaana sen, mitä moni paljon vanhempi ei tee koskaan: hän muutti oman koulupäivänsä ongelman tuotteeksi, rakensi ympärille oikean yrityksen ja sai kymmeniätuhansia käyttäjiä. Samalla hän oppi erittäin nuorena myös toisen puolen yrittäjyydestä. Hyvä tuote ja suuri näkyvyys eivät yksin riitä, jos yrityksen rahoitus ja omistajien yhteiset pelisäännöt eivät pysy kasvun mukana.
Skills4Schoolissa näkyy myös yksi EdTechin vaikeimmista kysymyksistä: kuka maksaa. Käyttäjä on oppilas, mutta ostaja voi olla oppilas, vanhempi, koulu tai muu taho. Lindin tiimi kokeili suoraa kuluttajamallia, jossa kysymyspaketteja ja kuukausitilausta myytiin suoraan käyttäjille. Se on helppo käynnistää, mutta vaatii jatkuvasti riittävän suuren määrän maksavia oppilaita suhteessa sisällön, teknologian ja tiimin kustannuksiin.
Samalla yhtiön koko kasvoi nopeasti. Kun julkisuudessa puhuttiin 35 työntekijästä ja noin 21 000 käyttäjästä, yritys oli jo paljon enemmän kuin koululaisen sivuprojekti. Jokainen uusi työntekijä toi osaamista, mutta myös palkkakulun ja johtamistarpeen. Tämä on konkreettinen syy siihen, miksi rahoituksen ajoitus muuttui niin tärkeäksi.
Tarinassa on myös arvokas oppi julkisuuden ja todellisuuden erosta. TV-pitch voi näyttää ulospäin yrityksen huippuhetkeltä, vaikka kulisseissa neuvotellaan samanaikaisesti vaikeista rahoitus- ja omistuskysymyksistä. Perustajan pitää siksi seurata ennen kaikkea kassaa, allekirjoitettuja sopimuksia ja vaihtoehtoisia suunnitelmia, ei sitä miltä yritys näyttää ulospäin.
Nuorelle yrittäjälle tämä ei ole syy välttää kasvua tai sijoittajia. Se on syy rakentaa turvamarginaalia. Jos yritys tarvitsee uuden kierroksen tiettynä päivänä selvitäkseen seuraavasta kuukaudesta, neuvotteluasema on heikko. Mitä aikaisemmin rahoitus aloitetaan ja mitä pidempi kassapuskuri on, sitä enemmän perustajalla on mahdollisuuksia sanoa huonoille ehdoille ei.