Blinkistin idea ei syntynyt siitä, että perustajat olisivat halunneet lukea vähemmän. Päinvastoin. Holger Seim, Niklas Jansen ja Sebastian Klein olivat tutustuneet toisiinsa opiskeluaikana Marburgissa ja olivat tottuneet lukemaan paljon tietokirjoja. Kun opinnot vaihtuivat kokopäiväisiin töihin, sama tapa ei enää mahtunut arkeen yhtä helposti.
Klein oli jo opiskeluaikana tehnyt kirjoista muistiinpanoja ja lähettänyt niitä ystävilleen. Vuonna 2011 hän ja Jansen alkoivat kokeilla ensimmäistä Wait Mate -nimistä prototyyppiä. Seuraavana vuonna mukaan tulivat Holger Seim ja Tobias Balling, ja nelikko päätti rakentaa ideasta yrityksen.
Blinkist perustettiin Berliinissä vuonna 2012. Perustajat olivat vastavalmistuneita nuoria ammattilaisia, joilla oli jo vähän kokemusta konsultoinnista, yrityksistä ja teknologiaprojekteista, mutta ei valmista mediayhtiötä eikä suurta sisältökirjastoa.
Tuotteen ydin oli yksinkertainen: tietokirjan tärkeimmät ajatukset tiivistetään noin 15 minuutissa luettavaan muotoon. Myöhemmin mukaan tulivat ääniversiot. Käyttäjän ei tarvinnut korvata kaikkia kirjoja Blinkistillä, vaan saada nopeasti käsitys siitä, mistä kirjassa on kyse ja kannattaako siihen käyttää enemmän aikaa.
Ensimmäinen vaikeus oli sisältö. Sovellusta ei voinut julkaista tyhjänä, joten jonkun piti lukea kirjat ja kirjoittaa tiivistelmät. Perustajat tekivät alkuvaiheessa paljon tätä työtä itse. Se oli hidasta ja kallista verrattuna tavalliseen ohjelmistoon, jossa uuden käyttäjän palveleminen ei yleensä vaadi uutta toimituksellista sisältöä.
Toinen vaikeus oli liiketoimintamalli. Sijoittajille oli helpompi myydä tarinaa skaalautuvasta ohjelmistosta kuin yhtiöstä, joka yhdisti teknologian ja ihmisten kirjoittaman sisällön. Sebastian Klein on myöhemmin kertonut, että monet sijoittajat epäilivät sisältöbisneksen mahdollisuuksia.
Blinkist joutui alkuvuosina lähelle rahojen loppumista useammin kuin kerran. Yhtiön oma historiikki kuvaa, kuinka perustajat rakensivat palvelua pienellä tiimillä, testasivat maksuhalukkuutta ja yrittivät löytää mallin, jossa sisältökulut ja tilaustulot saadaan tasapainoon.
Ratkaisuksi vahvistui tilausmalli. Käyttäjä maksoi kuukausi- tai vuosimaksun ja sai pääsyn suureen tiivistelmäkirjastoon. Malli muistutti enemmän Netflixiä tai Spotifyta kuin yksittäisen e-kirjan ostamista.
Kasvu oli alussa maltillisempaa kuin monissa viraaliapeissa. Vuoden 2014 lopussa yhtiöllä oli noin tuhat maksavaa asiakasta. Vuoteen 2016 mennessä palvelussa oli jo noin 1 500 tiivistettyä kirjaa ja miljoona käyttäjää. Sen jälkeen kansainvälinen kasvu nopeutui.
Vuonna 2018 Blinkist keräsi 18,8 miljoonan dollarin rahoituskierroksen. Samoihin aikoihin palvelulla oli miljoonia käyttäjiä, ja yhtiö investoi sekä sisältöön että kansainväliseen markkinointiin. Blinkististä tuli yksi Berliinin tunnetuimmista kuluttaja-EdTech-yhtiöistä.
Tuote laajeni vähitellen tekstistä audioon, podcasteihin ja muihin lyhytmuotoisiin oppimissisältöihin. Samalla yhtiö huomasi, että kuluttajien lisäksi myös yritykset halusivat käyttää Blinkistiä työntekijöiden oppimiseen.
Tämä B2B-suunta ei ollut alkuperäinen strategia. Holger Seim on myöhemmin kuvannut, kuinka yritykset alkoivat itse kysyä palvelua tiimeilleen. Kun Blinkist tutki käyttäjäkuntaansa, se huomasi suuren osan aktiivisista käyttäjistä olevan johtajia, perustajia ja muita kiireisiä ammattilaisia. Yritysasiakkaat eivät siis olleet täysin uusi markkina, vaan olemassa olevan käytön jatke.
Vuonna 2023 australialainen oppimisyhtiö Go1 osti Blinkistin. Kauppahintaa ei julkistettu. Go1 kertoi Blinkistin saavuttaneen jo kymmeniä miljoonia oppijoita ympäri maailmaa.
Blinkistin ensimmäinen oppi on ongelman henkilökohtaisuus. Perustajat eivät valinneet markkinaa taulukosta. He kaipasivat itse tapaa jatkaa oppimista, vaikka työpäivä vei ajan pitkien tietokirjojen lukemiselta.
Toinen oppi on se, että sisältö voi olla teknologia-startupin kilpailuetu. Ohjelmiston kopioiminen voi olla suhteellisen helppoa. Tuhansien laadukkaiden, toimitettujen tiivistelmien kirjasto, kirjoitusprosessi ja käyttäjädata ovat vaikeampia kopioida nopeasti.
Kolmas oppi on tilausmallin sopivuus jatkuvaan tarpeeseen. Jos käyttäjä haluaa oppia joka viikko jotain uutta, yhden tuotteen ostamisen sijaan jatkuva kirjasto voi olla luonteva tapa maksaa.
Neljäs oppi on kuunnella epäsuoria signaaleja. Blinkist ei aluksi tavoitellut B2B-markkinaa, mutta yritysasiakkaiden yhteydenotot paljastivat uuden käyttötavan. Hyvä startup ei aina keksi seuraavaa tuotetta kokoushuoneessa; joskus asiakkaat näyttävät sen omalla käytöksellään.
Viides oppi on kärsivällisyys. Blinkist ei ollut ensimmäisen vuoden viraalihitti, eikä sisältömalli näyttänyt aluksi sijoittajille kaikkein helpoimmalta. Yhtiö rakensi kirjastoa, maksavia asiakkaita ja tuotetta vuosia ennen kuin siitä tuli kymmenien miljoonien käyttäjien palvelu ja yrityskaupan kohde.
Neljä nuorta perustajaa aloitti käytännössä omista opiskelumuistiinpanoistaan. Yksitoista vuotta myöhemmin Blinkist oli osa kansainvälistä oppimisyhtiötä. Tarinan hyödyllisin kohta on välissä: pieni ongelma, hidas alku ja pitkä sarja parannuksia, joiden päälle mittakaava lopulta rakentui.
Blinkistin kohdalla kannattaa huomata myös yksi vaikea sisältöliiketoiminnan kysymys: laadun pitää säilyä samalla kun kirjasto kasvaa. Jos tuhansien kirjojen tiivistelmät olisivat vain nopeasti tuotettua massaa, käyttäjän luottamus katoaisi. Siksi yhtiö rakensi kirjoittajien, toimittajien ja aiheasiantuntijoiden prosessin ohjelmiston rinnalle. Teknologia oli käyttöliittymä, mutta toimituksellinen laatu oli osa tuotetta.
Tämä teki myös kansainvälistymisestä erilaisen kuin tavallisessa SaaSissa. Pelkkä sovelluksen kääntäminen ei riitä, jos itse sisältö pitää tuottaa ja toimittaa eri kielille. Blinkist joutui siis valitsemaan tarkasti, mihin kieliin ja markkinoihin investoidaan.
Go1-kauppa toi tarinaan vielä uuden strategisen kerroksen. Blinkist oli lähtenyt kuluttajapalveluksi, mutta vuosien aikana yrityskäyttö kasvoi niin merkittäväksi, että ostajaksi tuli nimenomaan työpaikkojen oppimiseen keskittynyt yhtiö. Tämä näyttää, kuinka tuotteen paras tuleva ostaja voi löytyä käyttötavasta, jota perustajat eivät alkuvaiheessa edes pitäneet päämarkkinana.