Nils Reichardt oli 17-vuotias koululainen, kun hän alkoi ratkaista ongelmaa, jonka lähes jokainen oppilas tuntee: joku unohtaa kirjata läksyt, joku ei löydä opettajan jakamaa paperia ja luokan WhatsApp-ryhmässä tärkeät viestit hukkuvat muun keskustelun sekaan.

Hänen ajatuksensa oli tehdä koulun organisoinnista yhteistä. Jos yksi oppilas lisää läksyn tai koepäivän, kaikkien ei tarvitse kirjoittaa samaa asiaa erikseen. Samalla luokka voisi jakaa tiedostoja, aikatauluja ja muuta tietoa yhdessä paikassa.

Tästä syntyi Sharezone. Reichardt aloitti projektin vuonna 2018 ystäviensä kanssa, kun hän oli vielä koulussa Düsseldorfissa. Tiimi osallistui STARTUP TEENS -kilpailuun ja voitti Digital Life -kategorian. Palkinto oli 10 000 euroa, mutta vielä tärkeämpää oli se, että hyvin varhainen idea sai ensimmäisen ulkopuolisen vahvistuksen.

Ensimmäinen prototyyppi oli kaukana valmiista tuotteesta. Reichardt on kertonut, että loppukesällä 2018 käyttäjä pystyi käytännössä lisäämään läksyn tai kurssin, mutta kaikkea ei voinut edes muokata tai poistaa. Tiimi julkaisi silti ja lisäsi ominaisuuksia vähitellen.

Tämä on yksi tarinan tärkeimmistä yksityiskohdista. Sharezone ei odottanut täydellistä versiota, jossa olisi tuntijärjestys, tiedostot, ilmoitukset, verkkoversio ja kaikki myöhemmät ominaisuudet. Alussa riitti, että ydinkäyttötilanne toimi tarpeeksi hyvin oikeille koululaisille.

Kilpailupalkinnosta osa käytettiin kasvun testaamiseen. Reichardt kertoi sijoittaneensa noin 1 500 euroa ensimmäiseen mainoskampanjaan, joka toi suunnilleen 12 000 uutta käyttäjää. Samalla sovelluksen sijoitus sovelluskaupassa nousi ja orgaaninen näkyvyys parani.

Nuoren perustajan arki ei ollut kevyt. Hän kävi koulua, urheili tavoitteellisesti ja rakensi startupia iltaisin. Business Insider kuvasi hänen päiväänsä aikana, jolloin hän saattoi nousta neljältä aamulla, jotta harjoittelu ja koulu eivät söisi kaikkea aikaa yritykseltä. Välitunneilla hän teki käyttäjätestejä muiden oppilaiden kanssa.

Vuonna 2020 Sharezonella oli jo kymmeniätuhansia käyttäjiä. Kun koronapandemia sulki kouluja, tarve digitaaliselle organisoinnille kasvoi nopeasti. Business Insider raportoi tuolloin noin 70 000 rekisteröityä käyttäjää. Amazonin ja Stifterverbandin digital.engagiert-ohjelmaa käsittelevässä jutussa Sharezonen käyttäjämäärän kerrottiin myöhemmin nousseen yli 175 000:een.

Tuote laajeni samalla. Pelkän digitaalisen läksyvihon lisäksi Sharezoneen tuli tuntijärjestys, kokeet ja tapahtumat, tiedostojen jako, ilmoituksia ja muita luokan yhteisiä työkaluja. Opettajat ja vanhemmat pystyivät osallistumaan samaan tietovirtaan sen sijaan, että jokaisella olisi oma irrallinen lista.

Nykyinen Sharezone on edelleen saatavilla. Google Play näyttää yli 100 000 Android-latausta, ja projektin GitHub Sponsors -sivu kertoo kokonaisuudessa yli 500 000 latauksesta. Sovellusta kehitetään avoimena lähdekoodina, mikä tekee tarinasta hieman erilaisen kuin tavallinen pääomasijoituksia hakeva startup.

Samalla Sharezone näyttää toisen tärkeän realiteetin: suuri käyttäjämäärä ei automaattisesti tarkoita suurta liiketoimintaa. Projektin GitHub Sponsors -sivulla tiimi kertoo, ettei sillä ole varsinaista liiketoimintamallia ja että palvelinkuluihin, kirjanpitoon ja juridiikkaan menee noin tuhat dollaria kuukaudessa.

Tämä ei tee projektista epäonnistumista. Päinvastoin se tekee siitä erittäin opettavaisen. Käyttäjien hankkiminen ja arvon luominen ovat eri ongelma kuin arvon muuttaminen liikevaihdoksi. Monet kuluttaja- ja koulusovellukset törmäävät juuri tähän: käyttäjä haluaa palvelun, mutta ei välttämättä halua maksaa siitä.

Ensimmäinen oppi Sharezonesta on julkaisemisen nopeus. Hyvin rajoitettu prototyyppi voi riittää, jos se ratkaisee yhden todellisen ongelman. Käyttäjät kertovat paljon nopeammin kuin oma suunnittelupöytä, mitä seuraavaksi kannattaa rakentaa.

Toinen oppi on jakelu. STARTUP TEENS -palkinto ei ollut vain rahaa. Se toi näkyvyyttä, uskottavuutta ja mahdollisuuden kokeilla maksettua kasvua. Pieni 1 500 euron kampanja oli samalla testi: jos käyttäjiä tuli halvalla ja sovelluskaupan näkyvyys kasvoi, kanavassa oli potentiaalia.

Kolmas oppi on verkostovaikutus luokan sisällä. Yksi käyttäjä saa sovelluksesta hyötyä, mutta kokonainen luokka saa enemmän. Kun yhden oppilaan lisäämä läksy näkyy kaikille, jokainen uusi käyttäjä tekee palvelusta hyödyllisemmän myös muille.

Sharezonen tarina alkoi 17-vuotiaan koulupäivästä, ei teknologiatrendistä. Reichardt tunsi ongelman itse, rakensi ensimmäisen version ystäviensä kanssa ja testasi sitä juuri siinä ympäristössä, johon tuote oli tarkoitettu. Siksi tarinan paras oppi on yksinkertainen: joskus ensimmäiset käyttäjät ovat jo ympärilläsi. Heidän ongelmansa pitää vain huomata ja ratkaista riittävän konkreettisesti.

Sharezone on kiinnostava myös siksi, että sen käyttäjäryhmä muodostaa luonnollisia pieniä verkostoja. Yksi luokka voi ottaa palvelun käyttöön ilman, että koko koulun johto tekee ensin suurta IT-hankintapäätöstä. Tämä madaltaa ensimmäisen käyttöönoton kynnystä. Samalla se luo haasteen: jos sovellus haluaa myöhemmin myydä palvelua kouluille, ilmaisista oppilaskäyttäjistä pitää rakentaa jotain, josta organisaatio on valmis maksamaan.

Avoin lähdekoodi on toinen poikkeuksellinen valinta. Se antaa kehittäjille mahdollisuuden tarkastella ja parantaa tuotetta sekä lisää läpinäkyvyyttä, mutta ei itsessään maksa palvelinkuluja. Sharezonen julkinen Sponsor-sivu tekee tämän taloudellisen puolen näkyväksi. Satojentuhansien latausten jälkeenkin tiimi kertoo tarvitsevansa rahaa perusinfrastruktuuriin. Käyttäjämäärä on siis vasta yksi mittari.

Tässä on hyvä vastapaino startup-tarinoille, joissa kaikki päättyy suureen sijoituskierrokseen. Sharezone osoittaa, että toimiva ja suosittu tuote voi elää myös toisenlaisella polulla. Perustajan pitää kuitenkin tietää, onko tavoite rakentaa nopeasti kasvava yhtiö, kannattava pieni yritys, avoimen lähdekoodin projekti vai jokin näiden yhdistelmä.

Reichardtin alkuperäinen tapa testata tuotetta omassa koulussa oli tähän nähden erittäin tehokas. Hän ei tarvinnut markkinatutkimusyhtiötä selvittääkseen, unohtavatko oppilaat läksyjä tai hukkuvatko tärkeät viestit luokkaryhmään. Ongelma oli hänen ympärillään joka päivä. Tämä on usein paras mahdollinen lähtökohta nuorelle perustajalle: sellainen käyttäjäongelma, jonka voi nähdä omin silmin ja jonka ensimmäisiltä käyttäjiltä voi kysyä palautetta välitunnilla.