Ijad Madisch oli 27-vuotias lääkäri ja tutkija, kun hän perusti ResearchGaten vuonna 2008 ystäviensä Sören Hofmayerin ja Horst Fickenscherin kanssa.
Idea syntyi turhautumisesta.
Madisch teki tutkimusta Bostonissa Massachusetts General Hospitalissa ja koki, että tutkijat työskentelivät liian eristyksissä toisistaan. Samoja ongelmia saatettiin ratkaista eri laboratorioissa tietämättä toisista, epäonnistuneita kokeita ei julkaistu ja uuden yhteistyökumppanin löytäminen oli paljon hitaampaa kuin tavallisessa sosiaalisessa mediassa.
Facebook ja LinkedIn olivat jo näyttäneet, että ihmiset voidaan yhdistää verkoksi.
Madisch alkoi kysyä, miksei tutkijoilla ollut vastaavaa omaa verkostoa.
Hän soitti lääkärikollegalleen Sören Hofmayerille ja tietotekniikkaa osaavalle Horst Fickenscherille. Kolmikko rakensi ensimmäisen version ResearchGatesta.
Palvelu avattiin 23. toukokuuta 2008.
Alussa käyttäjiä oli vain kourallinen.
Ensimmäiset jäsenet olivat käytännössä perustajien ystäviä, kollegoita ja professoreita. ResearchGaten oman historiikin mukaan yksi aivan ensimmäisistä käyttäjistä oli Madischin professori Massachusetts General Hospitalista.
Tuotteen perusidea oli verkostovaikutus.
Yhdestä tutkijasta ei ollut paljon hyötyä.
Kun palvelussa oli tuhansia tutkijoita, käyttäjä pystyi löytämään saman alan ihmisiä, kysymään teknisiä kysymyksiä, jakamaan tutkimuksia ja seuraamaan muiden työtä.
Vuonna 2009 käyttäjiä oli noin 25 000. Vuoteen 2011 mennessä määrä oli jo yli miljoona.
Tämä oli merkittävä kasvu palvelulle, joka ei ratkaissut massamarkkinan ongelmaa vaan hyvin tarkkaa ammatillista tarvetta.
ResearchGate muutti myös Berliiniin.
Vuonna 2010 yhtiö sai ensimmäisen suuren institutionaalisen sijoituksensa Benchmarkilta. Benchmarkin Matt Cohler oli työskennellyt Facebookissa ja LinkedInissä ja ymmärsi hyvin verkostovaikutuksen mahdollisuuden.
Seuraavalla kierroksella mukaan tuli Founders Fund.
Vuonna 2013 ResearchGate ilmoitti uudesta rahoituksesta, jossa mukana olivat muun muassa Bill Gates ja Tenaya Capital.
Tuolloin palvelussa oli jo yli 2,9 miljoonaa tutkijaa.
Kasvu jatkui.
Vuonna 2018 ResearchGate juhli kymmenvuotispäiväänsä 15 miljoonan tutkijan verkostona. Vuonna 2026 Madischin oma ResearchGate-profiili kertoo palvelun kasvaneen yli 25 miljoonaan jäseneen maailmanlaajuisesti.
ResearchGate ei ole kuitenkaan ollut ongelmaton tarina.
Yksi vaikeimmista kysymyksistä on ollut tieteellisten julkaisujen tekijänoikeus.
Tutkija saattaa haluta jakaa oman artikkelinsa kaikille, mutta kustantajalla voi olla sopimuksen perusteella oikeuksia julkaistuun versioon. ResearchGate on joutunut vuosien aikana kiistoihin suurten tieteellisten kustantajien kanssa siitä, mitä artikkeleita käyttäjät voivat jakaa palvelussa.
Tämä on tärkeä oppi alustayrityksestä.
Kun käyttäjät tuottavat tai lataavat sisällön, yrityksen pitää ratkaista paitsi tekninen jakaminen myös oikeudet, moderointi ja vastuu.
Ensimmäinen oppi ResearchGatesta on founder-market fit.
Madisch ei etsinyt satunnaista startup-ideaa. Hän eli itse tutkijan ongelmaa joka päivä.
Hän tiesi, miltä tuntui etsiä oikeaa kollegaa, odottaa tietoa ja tehdä tutkimusta ympäristössä, jossa suuri osa tiedosta oli hajallaan.
Toinen oppi on niche-verkon voima.
LinkedIn yritti verkottaa kaikki ammattilaiset. ResearchGate valitsi vain tutkijat.
Rajaus pienensi markkinaa, mutta teki tuotteesta paljon relevantimman yhdelle ryhmälle.
Kolmas oppi on verkostovaikutus.
Kun uusi tutkija liittyy palveluun, hän ei tuo arvoa vain itselleen. Hänen profiilinsa, julkaisemansa tutkimus ja vastauksensa voivat auttaa tuhansia muita.
Tämä tekee vahvasta verkostosta vaikeasti kopioitavan.
Neljäs oppi on tutkimuksen "pimeä data".
Madisch halusi alusta asti saada näkyviin myös asioita, jotka eivät päädy tieteellisiin lehtiin: keskeneräisiä tutkimuksia, raakadataa ja epäonnistuneita kokeita.
Jos kymmenen laboratoriota tekee saman epäonnistuneen kokeen tietämättä toisistaan, valtava määrä aikaa hukkuu.
Viides oppi on luottamus.
Tutkija ei jaa ammattimaista mainettaan mihin tahansa palveluun. ResearchGaten piti rakentaa ympäristö, jossa käyttäjä koki, että muutkin vakavasti otettavat tutkijat ovat mukana.
Ensimmäiset tunnetut professorit ja tutkimuslaitokset olivat siksi erityisen tärkeitä.
Ijad Madisch syntyi vuonna 1980 ja perusti ResearchGaten 27-vuotiaana.
Hän ei ollut kokenut teknologiayrittäjä.
Hän oli lääkäri ja tutkija, joka oli opetellut tietojenkäsittelyä sivussa ja törmännyt omassa työssään ongelmaan, jonka Internet pystyi ratkaisemaan paremmin kuin akateeminen maailma siihen asti.
ResearchGaten tarina on siksi hyvä esimerkki siitä, että paras startup-idea voi löytyä ammattiryhmästä, jonka sisällä itse työskentelet.
Kun tunnet ongelman syvästi ja yhteisö on riittävän suuri, hyvinkin tarkasta niche-palvelusta voi kasvaa globaali verkosto.
ResearchGaten kasvu paljastaa myös tärkeän marketplace-ongelman: uuden käyttäjän pitää nähdä arvo nopeasti, vaikka verkosto ei hänen omalla erikoisalallaan olisi vielä suuri. Profiilit, julkaisut, kysymykset ja hakutoiminto auttoivat ratkaisemaan tätä. Palvelu ei vaatinut, että käyttäjän kaikki kollegat liittyvät ensin mukaan. Hän pystyi jo ensimmäisenä päivänä etsimään papereita ja tutkijoita muualta maailmasta.
Toinen kiinnostava piirre on se, että ResearchGate rakensi identiteetin oikean nimen ja tieteellisen työn ympärille. Anonyymi keskustelu olisi voinut kasvattaa aktiivisuutta nopeammin, mutta tutkijan ammatillinen maine teki sisällöstä arvokkaampaa. Kun käyttäjän nimi, instituutio ja julkaisut ovat näkyvissä, hyvä vastaus voi samalla vahvistaa hänen asiantuntijaprofiiliaan.
Tutkijoiden verkossa myös laatu voittaa raakavolyymin. Yksi merkittävä tutkimuspaperi tai arvostetun asiantuntijan vastaus voi olla käyttäjälle hyödyllisempi kuin sata satunnaista postausta. ResearchGate joutui siksi rakentamaan kasvua niin, ettei palvelu muutu pelkäksi yleiseksi sosiaaliseksi mediaksi.