Benedikt Bergnerin ja Reinhard Blechin Studyflix ei ollut heidän ensimmäinen yrityskokeilunsa.
Jo vuonna 2013, opiskelijoina Augsburgissa, kaksikko käynnisti Unilive-nimisen projektin. Idea oli hyvin fyysinen ja yksinkertainen: opiskelijoille jaettiin kansioita, joiden kannet rahoitettiin yritysten mainoksilla.
Se ei kuulosta teknologiastartupilta, mutta se opetti perustajille kaksi erittäin tärkeää asiaa.
Ensinnäkin he oppivat tavoittamaan opiskelijoita yliopistojen ja ainejärjestöjen kautta. Toiseksi he oppivat myymään yrityksille näkyvyyttä nuorten kohderyhmässä.
Bergner on myöhemmin kertonut, että Uniliven kautta jaettiin noin miljoona kansiota.
Muutaman vuoden jälkeen perustajat näkivät suuremman ongelman. Opiskelijat käyttivät edelleen valtavasti aikaa monimutkaisten oppikirjojen, luentokalvojen ja epäselvien selitysten kanssa. YouTube oli täynnä videoita, mutta laadukas, tutkintoon ja tenttiin sopiva sisältö piti löytää sattumalta.
Ajatus oli tehdä oppimisesta lyhyempää ja helpommin ymmärrettävää.
Studyflix perustettiin Augsburgissa ja palvelu käynnistyi vuonna 2018. Alkuperäinen kohderyhmä oli korkeakouluopiskelijat. Palvelu tarjosi lyhyitä, animoituja selitysvideoita esimerkiksi matematiikasta, taloudesta, tekniikasta ja luonnontieteistä.
Yksi tärkeä päätös tehtiin heti: käyttäjälle palvelu olisi ilmainen.
Tämä pakotti perustajat miettimään ansaintaa eri tavalla kuin tavallisessa tilauspalvelussa. Studyflix ei myynyt oppilaalle kuukausimaksua, vaan rakensi suuren nuorten yleisön ja myi yrityksille pääsyä tähän kohderyhmään.
Työnantajat haluavat tavoittaa opiskelijoita, harjoittelijoita ja vastavalmistuneita. Studyflix pystyi tarjoamaan heille rekrytointia, employer branding -kampanjoita ja työpaikkailmoituksia ympäristössä, jossa käyttäjä oli jo valmiiksi miettimässä opiskelua ja tulevaa työuraa.
Tämä oli käytännössä sama peruslogiikka, jonka perustajat olivat oppineet Uniliven mainoskansioista, mutta digitaaliseen muotoon skaalattuna.
Kasvu ei perustunut venture-rahoitukseen.
OMR:n mukaan Studyflix bootstrappasi liiketoimintansa ja kasvoi ilman tavallisia VC-kierroksia. Se on merkittävä ero moniin EdTech-startupeihin, jotka keräsivät suuria summia jo ennen kannattavaa liiketoimintaa.
Vuonna 2018 Studyflix kuvasi itseään ilmaiseksi e-learning-alustaksi opiskelijoille. Samana vuonna yhtiö haki näkyvyyttä Die Höhle der Löwen -ohjelmasta.
Tiimi kuvasi jakson ja valmistautui mahdolliseen televisioesitykseen. Palvelinympäristöä vahvistettiin jopa viisinumeroisella summalla, jotta sivusto kestäisi ohjelman tuoman käyttäjäpiikin.
Sitten jakso jätettiin kokonaan näyttämättä.
Monelle nuorelle yritykselle tämä olisi ollut suuri isku. Studyflix ei kuitenkaan ollut riippuvainen TV-julkisuudesta. Yhtiö jatkoi sisällön tekemistä ja orgaanista kasvua.
Vuosien aikana kohderyhmä laajeni opiskelijoista koululaisiin ja ammatilliseen koulutukseen. Samalla oppimisen rinnalle rakennettiin urapalveluja, harjoittelupaikkoja, työpaikkoja ja työnantajasisältöä.
Vuonna 2023 Studyflixillä oli noin kuusi miljoonaa kuukausittaista käyttäjää. Yhtiön mukaan palvelu oli noussut suurimmaksi ilmaiseksi oppimis- ja urapalveluksi saksankielisessä Euroopassa.
Samana vuonna Bertelsmann Investmentsin Embrace osti Studyflixin.
OMR kuvasi kauppaa multimiljoonaluokan exitiksi. Perustajat eivät julkistaneet tarkkaa hintaa, mutta tarina oli taloudellisesti hyvin erilainen kuin venture-rahoitetun kasvuyhtiön: omistusta ei ollut laimennettu lukuisilla sijoituskierroksilla.
Vuonna 2026 Studyflix kertoo yli 6,5 miljoonan oppijan käyttävän palvelua kuukausittain. Sisältöä on tuhansia videoita, ja liiketoiminnan toinen jalka on edelleen työnantajien maksamassa rekrytointi- ja employer branding -palvelussa.
Ensimmäinen oppi on, että ensimmäinen yritys voi olla harjoitus seuraavaa varten.
Unilive ei ollut vain epäonnistunut tai pieni projekti ennen Studyflixiä. Se opetti perustajille yleisön hankintaa ja yritysmyyntiä. Sama osaaminen siirtyi seuraavaan tuotteeseen.
Toinen oppi on käyttäjän ja maksajan erottaminen.
Studyflixin käyttäjä saa sisällön ilmaiseksi. Maksava asiakas on yritys, joka haluaa tavoittaa tämän yleisön. Tämä ratkaisee yhden EdTechin vaikeimmista ongelmista: opiskelijoilla on usein suuri tarve mutta rajallinen maksukyky.
Kolmas oppi on bootstrapping.
Koska yritys rakensi liikevaihtoa asiakkailta, sen ei tarvinnut jahdata uutta rahoituskierrosta joka vuosi. Kasvu saattoi olla hitaampaa kuin VC-yhtiöllä, mutta omistajuus säilyi perustajilla paljon vahvempana.
Neljäs oppi on evergreen-sisältö.
Pythagoraan lause ei vanhene ensi kuussa. Hyvin tehty oppimisvideo voi tuoda käyttäjiä vuosien ajan. Tämä tekee laadukkaasta sisällöstä omaisuuden, joka kertyy yhtiön kirjastoon.
Viides oppi on jakelun monistaminen.
Studyflix ei jäänyt vain verkkosivuksi. Se rakensi appin, sosiaalisen median kanavia ja hakukonenäkyvyyttä. Sama oppimissisältö voitiin paketoida useaan kanavaan ja ohjata käyttäjä takaisin omaan palveluun.
Benedikt Bergnerin ja Reinhard Blechin polku näyttää, että startupin ensimmäinen versio ei aina ole ohjelmisto. He aloittivat fyysisistä mainoskansioista, oppivat niiden kautta nuorten yleisön ja yritysasiakkaiden logiikan ja siirsivät saman mallin digitaaliseen oppimiseen.
Kymmenen vuotta ensimmäisen kokeilun jälkeen lopputuloksena oli miljoonien käyttäjien palvelu ja yrityskauppa Bertelsmannille.
Studyflixin mallissa on vielä yksi kiinnostava jakelullinen etu: hakukoneet. Kun opiskelija etsii ennen tenttiä selitystä derivaatasta, tilastollisesta testistä tai oikeusopin käsitteestä, hyvin tehty evergreen-sivu voi löytyä Googlesta vielä vuosia julkaisemisen jälkeen. Jokainen uusi artikkeli ja video kasvattaa siis samalla yrityksen omaa hakukonenäkyvyyttä.
Tämä tekee sisältökirjastosta kumuloituvan kilpailuedun. Kilpailija voi kopioida yhden videon aiheen, mutta tuhansien hyvin indeksoitujen sisältöjen, käyttäjäbrändin ja työnantajasuhteiden rakentaminen vie vuosia. Studyflix ei siis ole vain mediasivusto eikä vain työpaikkaportaali, vaan näiden kahden yhdistelmä.
Tämä rakenne teki kasvusta myös poikkeuksellisen tehokasta: sama käyttäjä, joka tuli opiskelemaan kokeeseen, saattoi vuotta myöhemmin palata etsimään harjoittelua, ensimmäistä työpaikkaa tai työnantajatietoa. Yksi nuoren käyttäjän elinkaari pystyi siis tuottamaan arvoa palvelulle useassa eri vaiheessa.