Céline Lazorthesin yritysidea syntyi HEC Parisissa hyvin käytännöllisestä opiskelijaongelmasta.
Hän järjesti opiskelijaryhmälle yhteistä tapahtumaa ja joutui keräämään rahaa suurelta joukolta ihmisiä.
Yksi maksoi käteisellä.
Toinen käytti shekkiä.
Kolmas unohti maksaa kokonaan.
Lazorthes alkoi miettiä, miksei yhteisen potin keräämiseen ollut yksinkertaista verkkopalvelua.
Vuosi oli 2009.
Hän oli 26-vuotias ja vielä kauppakorkeakoulussa.
Leetchi syntyi tästä tarpeesta.
Palvelun idea oli tehdä yhteisestä rahankeruusta yhtä helppoa kuin verkkokauppaostoksesta.
Käyttäjä loi potin, jakoi linkin muille ja kaikki pystyivät osallistumaan kortilla.
Rahat voitiin käyttää yhteiseen lahjaan, matkaan, juhlaan tai myöhemmin myös hyväntekeväisyystarkoitukseen.
Teknisesti idea vaikutti yksinkertaiselta.
Todellisuudessa maksaminen teki siitä paljon vaikeamman.
Kun yritys liikuttaa muiden ihmisten rahaa, tarvitaan maksupalvelukumppaneita, turvallisuutta, tunnistamista, petosten ehkäisyä ja sääntelyn ymmärtämistä.
Leetchi ei ollut vain verkkolomake.
Se oli fintech-palvelu.
Alku ei myöskään ollut helppo, koska käyttäjien piti luottaa nuoreen yritykseen rahojensa kanssa.
Luottamus rakennettiin vähitellen.
Kun yksi ryhmä käytti palvelua syntymäpäivälahjaan, osallistujat näkivät itse miten se toimii.
Seuraavalla kerralla joku heistä saattoi luoda oman potin.
Tämä loi luontevan viraalimekanismin.
Jokainen onnistunut rahankeruu toi palvelun uusien ihmisten eteen.
Leetchi kasvoi nopeasti Ranskassa.
Vuoteen 2012 mennessä käyttäjiä oli jo satojatuhansia.
Samaan aikaan Lazorthes huomasi toisen ongelman.
Monet uudet verkkopalvelut, markkinapaikat ja crowdfunding-alustat tarvitsivat itse maksuteknologiaa.
Leetchi oli rakentanut suuren osan tästä infrastruktuurista omaa palveluaan varten.
Miksi sitä ei voisi myydä myös muille?
Tästä syntyi Mangopay.
Mangopay tarjosi maksupalveluita markkinapaikoille, joukkorahoitusalustoille ja muille palveluille, jotka liikuttavat rahaa usean osapuolen välillä.
Tämä oli erittäin tärkeä strateginen laajennus.
Leetchi oli kuluttajabrändi.
Mangopay oli B2B-infrastruktuuri.
Sama yhtiö sai siis kaksi hyvin erilaista kasvumoottoria.
Vuonna 2015 Leetchillä oli noin neljä miljoonaa asiakasta.
Mangopay palveli yli 700 yritysasiakasta 22 maassa.
Silloin ranskalainen Crédit Mutuel Arkéa osti 86 prosenttia Leetchi Groupista.
Kauppahinnaksi raportoitiin noin 50 miljoonaa euroa.
Lazorthes ja johto säilyttivät 14 prosenttia yhtiöstä.
Samalla Arkéa sitoutui sijoittamaan vielä 10 miljoonaa euroa kansainvälistymiseen.
Tämä oli Ranskassa hyvin merkittävä fintech-kauppa.
Perinteinen pankki ei vain rakentanut omaa kopiota startupin tuotteesta.
Se osti kasvavan fintech-yhtiön ja antoi sen jatkaa erillisenä.
Myöhemmin Leetchi jatkoi kasvuaan ja Mangopaysta tuli oma suuri maksuliiketoimintansa.
Vuonna 2022 Advent International tuli Leetchi Groupin enemmistöomistajaksi ja ilmoitti 75 miljoonan euron lisäinvestoinnista.
Leetchin käyttäjämäärä nousi kymmeniin miljooniin.
Vuonna 2025 yhtiö ilmoitti noin 15 miljoonasta aktiivisesta käyttäjästä.
Pelkästään vuonna 2024 palvelun kautta kerättiin yli 274 miljoonaa euroa.
Ensimmäinen oppi Leetchistä on oman arkiongelman arvo.
Lazorthes ei lähtenyt rakentamaan "fintechiä".
Hän yritti vain kerätä opiskelukavereilta rahat yhteen tapahtumaan.
Hyvä startup-idea voi näyttää aluksi liian pieneltä juuri siksi, että ongelma on niin arkinen.
Toinen oppi on viraalisuus käyttötapauksessa.
Leetchin käyttäjä ei toimi yksin.
Yhden potin luoja kutsuu automaattisesti kymmeniä muita osallistumaan.
Tuote siis markkinoi itse itseään osana normaalia käyttöä.
Kolmas oppi on infrastruktuurin tuotteistaminen.
Mangopay syntyi siitä, että Leetchi huomasi oman sisäisen teknologiansa ratkaisevan myös muiden yritysten ongelmaa.
Tämä on vahva B2B-strategia: jos joudut rakentamaan vaikean infrastruktuurin itsellesi, kannattaa kysyä tarvitseeko joku muu samaa.
Neljäs oppi on fintech-luottamus.
Raha on erityinen tuotekategoria.
Pienikin epäselvyys turvallisuudessa, maksujen viivästymisessä tai henkilöllisyyden tarkistuksessa voi tuhota käyttäjän luottamuksen.
Siksi compliance ja maksuprosessit ovat osa tuotetta.
Viides oppi on strateginen yritysosto.
Crédit Mutuel Arkéa ei ollut vain ostaja vaan myös pitkäaikainen maksukumppani.
Hyvä ostaja voi siis löytyä tahosta, joka tuntee yrityksen jo operatiivisen yhteistyön kautta.
Céline Lazorthes oli 26-vuotias opiskelija, kun Leetchi syntyi.
Kuusi vuotta myöhemmin suuri pankki osti enemmistön yhtiöstä noin 50 miljoonan euron kaupalla.
Tarinan tärkein kohta on kuitenkin paljon aikaisemmin: yksi ärsyttävä opiskelijatapahtuman rahankeruu paljasti ongelman, joka oli olemassa miljoonille muillekin.
Leetchin kohdalla on myös kiinnostavaa, että tuotteen arvo kasvaa tilanteissa, joissa käyttäjät eivät välttämättä tunne toisiaan hyvin. Työporukan lahja, koululuokan keräys tai hyväntekeväisyyskampanja vaatii selkeän yhteisen paikan, jossa kaikki näkevät kuinka paljon on kertynyt. Tämä näkyvyys vähentää muistuttamisen ja käsin kirjaamisen tarvetta.
Kun palvelu myöhemmin laajeni solidaarisuuskeräyksiin, luottamusvaatimus kasvoi vielä enemmän. Syntymäpäivälahjan epäonnistunut maksu on ärsyttävä. Sairaan lapsen tai katastrofiavun keräyksessä se voi olla kriittinen. Siksi maksujen valvonta, henkilöllisyyden tarkistus ja väärinkäytösten estäminen eivät ole taustatoimintoja vaan osa palvelun uskottavuutta.
Mangopayn synty osoittaa lisäksi hyvän platform-strategian. Leetchi rakensi ensin yhden oman käyttötapauksen ja oppi käytännössä, mitä verkossa tapahtuva monen osapuolen rahaliikenne vaatii. Vasta sen jälkeen infrastruktuurista tehtiin erillinen B2B-tuote. Nuorelle rakentajalle järjestys on tärkeä: joskus paras SaaS-idea löytyy työkalusta, jonka jouduit rakentamaan ensin oman yrityksesi sisäiseen tarpeeseen.
Leetchi näyttää samalla, että hyvä fintech voi alkaa hyvin pienestä sosiaalisesta tilanteesta, jos sama rahaliikenteen kitka toistuu tarpeeksi monessa ryhmässä.