Wilma Ericsson ei aloittanut Proalgia valmiina elintarvikealan asiantuntijana. Idea syntyi lukion kolmantena vuonna UF-yrityksessä, jossa hän halusi yhdistää luonnontieteet ja yrittäjyyden yhteen konkreettiseen ongelmaan: miten ruokateollisuus voisi saada lisää proteiinia pienemmällä ilmastovaikutuksella.
Proalg-tiimi päätyi mikroleviin. Ne ovat pieniä organismeja, joita voidaan kasvattaa paikallisesti ja käyttää ravinnerikkaana biomassana. Tavoitteena ei ollut tehdä kuluttajille uutta leväjuomaa, vaan kehittää ainesosa, jonka elintarvikevalmistaja voisi lisätä omiin tuotteisiinsa.
Ericsson vei projektia pidemmälle yhdessä tutkijoiden kanssa. Anders Walls Stiftelsenin mukaan yhteistyössä kehitettiin menetelmä, jolla mikrolevien proteiinipitoisuutta saatiin nostettua lähes 30 prosenttia hyödyntämällä elintarviketeollisuuden sivuvirtoja.
Tämä on tärkeä ero tavalliseen kouluprojektiin verrattuna. Proalg ei jäänyt vain kilpailuesitykseksi, vaan idea siirtyi tutkimukseen, mittaamiseen ja oikean tuotteen kehittämiseen. Ericsson jatkoi hanketta myöhemmin osakeyhtiönä.
Vuonna 2025 hän oli 19-vuotias ja sai Anders Walls Ung Företagsamhet -stipendin, arvoltaan 125 000 kruunua. Företagarna nosti Proalgin myös 103 unga idéer -listalle ja kuvasi yhtiön kehittävän mikroleväpohjaista proteiini- ja ravinnelisää elintarvikeyhtiöille.
Proalgin tarina näyttää, että nuoren perustajan ei tarvitse aloittaa sovelluksesta tai verkkokaupasta. Yritys voi syntyä myös laboratoriosta ja hyvin teknisestä ongelmasta. Tällöin eteneminen on usein hitaampaa: idean lisäksi tarvitaan tutkimusta, kokeita ja näyttöä siitä, että ratkaisu toimii.
tälle sivustolle tarinan kiinnostavin kohta on alku. Ericsson oli vielä lukiossa, kun hän valitsi vaikean aiheen, josta ei tiennyt valmiiksi paljon. Hän ei odottanut asiantuntijuutta ennen aloittamista, vaan hankki sitä projektin mukana.