Gralg sai alkunsa Donnergymnasietin luonnontiedelinjalla Göteborgissa. Charlie Arby, Emmy Berggren, Magnus Lissbrant ja Arvid Distner halusivat UF-yrityksessään tehdä jotain ilmasto-ongelmille, mutta eivät tyytyneet ensimmäiseen helppoon ideaan. He alkoivat tutkia maatalouden päästöjä ja törmäsivät keinolannoitteisiin.
Keinolannoitteiden valmistus kuluttaa paljon energiaa, ja ravinteiden käyttö voi myös lisätä rehevöitymisen riskiä. Nuoret kysyivät, voisiko lannoitteen tehdä biologisella tavalla. Charlie Arby oli jo kiinnostunut mikrolevistä ja niiden nopeasta kasvusta, joten tiimi alkoi selvittää, voisiko levistä tehdä orgaanista lannoitetta.
Ensimmäinen ongelma tuli nopeasti vastaan: levien kasvattaminen tavallisella lannoitteella vain siirtäisi ongelmaa. Ratkaisuksi löytyi jätevesi. Puhdistamoiden lähtevässä vedessä on edelleen typpeä ja fosforia, joita mikrolevät voivat käyttää kasvamiseen. Näin Gralgin idea muuttui kiertotalousmalliksi: ravinteita otetaan talteen vedestä, kasvatetaan leväbiomassaa ja tehdään siitä lannoitetta.
Tämä oli poikkeuksellisen kunnianhimoinen UF-projekti. Tiimi ei rakentanut verkkokauppaa tai yksinkertaista palvelua, vaan biologista prosessia, jonka piti toimia käytännössä. He hakivat siksi apua asiantuntijoilta. Ung Företagsamhetin vuosijulkaisun mukaan ryhmä sai yhteyden algitutkija Angela Wulffiin, josta tuli heidän neuvonantajansa.
Asiantuntijan tuki oli tärkeä, koska mikrolevien kasvattaminen jätevedessä vaatii enemmän kuin hyvän idean. Pitää tietää, mitkä levälajit toimivat, millaiset ravinnetasot sopivat niille, kuinka biomassa kerätään talteen ja onko lopputuote turvallinen sekä käyttökelpoinen maataloudessa.
Vuonna 2024 Gralg voitti Ruotsin UF-mestaruuden. Se ei voittanut vain yhtä palkintoa, vaan yhtiön oman sivun mukaan yhteensä kolme SM-kultaa. Suurin huomio tuli kuitenkin myöhemmin kesällä, kun Gralg edusti Ruotsia Gen-E 2024 -kilpailussa Italiassa.
Kilpailuun osallistui nuoria yrittäjiä yli 40 maasta. Gralg sai EM-hopeaa Company of the Year -kilpailussa. Tämä nosti projektin hetkessä aivan eri tasolle: kyse ei enää ollut vain onnistuneesta koulutehtävästä, vaan eurooppalaisessa yrittäjyyskilpailussa palkitusta ratkaisusta.
UF-vuoden jälkeen tiimi joutui tekemään päätöksen, jonka moni kouluyritys kohtaa: lopetetaanko yritys kurssin mukana vai jatketaanko oikeana yhtiönä? Gralg päätti jatkaa. Yritys muutettiin osakeyhtiöksi, ja nykyisessä tiimissä ovat Charlie Arby, Emmy Berggren ja Magnus Lissbrant.
Företagarnan vuoden 2025 listalla Arby oli 20-vuotias ja Berggren sekä Lissbrant 19-vuotiaita. He olivat siis siirtyneet kouluprojektista oikeaan cleantech-yhtiöön juuri siinä iässä, jolloin useimmat vasta aloittavat korkeakoulu-opintojaan.
Gralg ei jäänyt palkintojen jälkeen pelkkään ideavaiheeseen. Yhtiö alkoi rakentaa suurempaa pilottilaitosta ja tehdä yhteistyötä muun muassa Gryaabin kanssa. Ung Företagsamhetin vuoden 2025 konferenssissa Gralg esiteltiin esimerkkinä UF-yrityksestä, joka oli vuoden aikana siirtynyt osakeyhtiöksi ja rakentamassa pilottia maatalouden käyttöä varten.
Vuonna 2024 Gralg voitti myös Göteborgin kauppakorkeakoulun Impact Innovation Challenge -kilpailun. Palkintona oli 50 000 kruunua. Kilpailu oli suunnattu ratkaisuille, joissa liiketoiminta ja yhteiskunnallinen vaikutus yhdistyvät, joten Gralgin malli sopi siihen hyvin.
Tuotteen liiketoimintalogiikka on kiinnostava, koska siinä on kaksi mahdollista arvolähdettä. Ensimmäinen on jäteveden ravinteiden hyödyntäminen. Toinen on lannoitetuotteen myynti maatalouteen. Jos prosessi toimii taloudellisesti, sama järjestelmä voi ratkaista ongelmia sekä vedenpuhdistuksessa että ruoantuotannossa.
Mutta juuri tässä on myös suurin haaste. Biologinen prosessi on paljon vaikeampi skaalata kuin ohjelmisto. Mikä toimii pienessä astiassa tai laboratoriossa, ei välttämättä käyttäydy samalla tavalla suuressa pilotissa. Lämpötila, valo, veden koostumus ja leväkannan vakaus voivat kaikki vaikuttaa tulokseen.
Lisäksi lannoitteen pitää olla tasalaatuista. Viljelijä ei voi käyttää tuotetta, jonka ravinnepitoisuus vaihtelee arvaamattomasti. Gralgin pitää siis rakentaa tuotteen lisäksi prosessi, joka muuttaa vaihtelevan jätevesivirran ennustettavaksi lopputuotteeksi.
Tämä tekee Gralgista erittäin hyvän esimerkin tälle sivustolle siitä, miten tiede ja yrittäjyys voivat yhdistyä jo lukiossa. Perustajien ei tarvinnut itse olla valmiita algitutkijoita. He tarvitsivat tarpeeksi uteliaisuutta tunnistaakseen ongelman ja kykyä löytää ihmisiä, jotka täydensivät heidän osaamistaan.
Toinen vahva oppi on kilpailujen käyttö oikein. Palkinnot eivät olleet yrityksen päämäärä, vaan väline. Ne toivat rahaa, uskottavuutta, kontakteja ja näkyvyyttä juuri silloin, kun tiimillä ei vielä ollut pitkää historiaa tai suuria asiakasreferenssejä.
Nuorelle perustajalle Gralg näyttää, että vaikea tekninen idea ei ole automaattisesti liian suuri. Sen pitää vain pilkkoa kehitysaskeliksi: ensimmäinen koe, asiantuntija, pieni pilotti, suurempi pilotti ja vasta sitten kaupallinen tuotanto.
Tälle sivustolle tarinan ydin on vahva: kolme 19–20-vuotiasta jatkaa yritystä, joka syntyi lukion UF-vuonna ja jonka tavoitteena on tehdä jäteveden ravinteista uusi maatalouden resurssi.
Se on hyvä muistutus siitä, että koulussa syntynyt idea voi kasvaa paljon luokkahuonetta suuremmaksi, jos ongelma on todellinen ja nuoret uskaltavat hakea ympärilleen oikeaa osaamista.
Gralgin kohdalla yksi ratkaiseva kysymys on myös se, kuinka lähellä jäteveden lähdettä levä kannattaa kasvattaa. Jos vettä, biomassaa tai lopputuotetta joudutaan kuljettamaan pitkiä matkoja, osa ympäristö- ja kustannushyödystä voi kadota. Siksi pilottilaitos ei testaa vain biologiaa vaan koko tuotantoketjun logiikkaa: missä kasvatus tapahtuu, kuinka levä korjataan, kuivataanko se, miten ravinteet mitataan ja kuinka valmis tuote toimitetaan viljelijälle. Deeptechissä juuri tällainen järjestelmätason työ ratkaisee, muuttuuko hyvä tiede hyväksi liiketoiminnaksi.