Oura sai alkunsa Oulussa vuonna 2013. Perustajat Petteri Lahtela, Kari Kivelä ja Markku Koskela olivat kokeneita teknologiaosaajia, joilla oli taustaa muun muassa Nokian ja Polarin kaltaisista ympäristöistä.

Heitä kiinnosti erityisesti uni ja palautuminen.

Monet hyvinvointilaitteet keskittyivät siihen aikaan aktiivisuuden mittaamiseen päivällä. Perustajat näkivät, että kehon palautuminen tapahtuu suurelta osin yöllä ja että juuri siitä oli vaikea saada jatkuvaa henkilökohtaista tietoa.

Ranne oli jo täynnä kelloja ja aktiivisuusrannekkeita. Oura valitsi toisen mittauspaikan: sormen.

Sormen verisuonitus mahdollistaa optisten sensorien käytön hyvin lähellä verenkiertoa. Samalla pieni sormus voi olla mukavampi nukkua kuin suuri kello.

Tämä fyysinen muoto oli keskeinen osa tuoteideaa. Oura ei ollut vain ohjelmisto eikä vain sensori. Tuotteen piti yhdistää elektroniikka, akun kesto, materiaalit, muotoilu ja algoritmit erittäin pieneen tilaan.

Ensimmäiset vuodet kuluivat tämän yhdistelmän ratkaisemiseen.

Ouran oman historian mukaan tavoitteena oli tehdä laite, joka auttaa käyttäjää ymmärtämään, miten keho palautuu päivän rasituksesta.

Mittareihin tulivat muun muassa leposyke, sykevälivaihtelu, lämpötila, aktiivisuus ja uni. Näistä rakennettiin käyttäjälle yksinkertaisempia palautumis- ja valmiusmittareita.

Tämä on tärkeä tuotesuunnittelun oppi. Raaka data ei itsessään auta kaikkia käyttäjiä. Tuotteen pitää kääntää monta teknistä mittausta kysymykseksi, jonka ihminen ymmärtää: olenko palautunut tänään hyvin vai huonosti?

Oura rakensi vuosien aikana useita sormussukupolvia. Jokainen paransi sensoreita, akkua, algoritmeja ja käyttömukavuutta.

Yhtiö kasvoi samalla Oulusta kansainväliseksi terveysteknologiabrändiksi.

Oura Ring alkoi näkyä urheilijoilla, tutkijoilla ja myöhemmin paljon laajemmin kuluttajien hyvinvointiseurannassa.

Tuotteen kiinnostavuus perustui osittain siihen, ettei se näyttänyt lääketieteelliseltä laitteelta. Se muistutti tavallista sormusta ja keräsi dataa taustalla.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka käyttömukavuus voi olla tekninen kilpailuetu. Paras sensori ei auta, jos käyttäjä ottaa laitteen pois aina kun menee nukkumaan.

Ouran tarina näyttää myös Oulun teknologiaekosysteemin vaikutuksen. Kaupungissa oli Nokian jäljiltä poikkeuksellisen paljon osaamista pienestä elektroniikasta, radiotekniikasta, laitteista ja tuotannosta.

Perustajat pystyivät yhdistämään tämän osaamisen uuteen kuluttajatuotteeseen.

Nuorelle rakentajalle Oura opettaa, ettei tuotteen käyttöliittymä aina ole näyttö. Joskus paras käyttöliittymä on laite, jonka käyttäjä unohtaa pitävänsä.

Silloin tuotteen arvo syntyy siitä, että data kerääntyy automaattisesti ja käyttäjä saa siitä myöhemmin ymmärrettävän näkymän omaan elämäänsä.

Oura ei yrittänyt voittaa älykelloa tekemällä parempaa älykelloa. Se valitsi toisen muodon kokonaan.