Paola Suhonen syntyi vuonna 1974 ja opiskeli vaatesuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa. Jo opiskeluaikana häntä kiinnosti enemmän oman visuaalisen maailman rakentaminen kuin muotialan trendien seuraaminen.
Vuonna 1998, noin 24-vuotiaana, Suhonen perusti siskonsa Pirjo Suhosen kanssa Ivana Helsingin. Yhtiön oma historia kuvaa alkua henkilökohtaiseksi taideprojektiksi.
Nimi Ivana tuli Paolan toisesta nimestä. Helsinki puolestaan teki paikasta näkyvän osan identiteettiä aikana, jolloin suomalainen muoti ei ollut kansainvälisesti suuri vientiala.
Sisarusten roolit täydensivät toisiaan. Ylen haastattelussa jako tiivistettiin niin, että Paola loi ja Pirjo organisoi sekä johti. Tämä teki luovasta projektista yrityksen.
Ivana Helsingin tunnistettavuus rakentui vahvoista kuoseista, slaavilaisen melankolian ja skandinaavisen estetiikan yhdistelmästä sekä tarinoista, jotka jatkuivat mallistosta toiseen.
Suhonen ei ole myöhemmin pitänyt itseään erityisen kiinnostuneena muodista siinä mielessä, että tietty väri tai leikkaus olisi juuri nyt trendikäs. Hän on rakentanut brändiä enemmän taiteellisen identiteetin kuin sesonkien ympärille.
Tämä teki pienestä suomalaisesta yrityksestä erottuvan kansainvälisessä kilpailussa. Kun monet suuret brändit seuraavat samoja trendejä, hyvin henkilökohtainen visuaalinen kieli voi olla helpompi tunnistaa.
Vuonna 2007 Ivana Helsinki hyväksyttiin Pariisin muotiviikkojen viralliseen ohjelmaan. Ylen mukaan kyseessä oli ensimmäinen suomalainen ja pohjoismainen muotiyritys tässä asemassa.
Myöhemmin Ivana Helsinki esitteli mallistojaan myös New Yorkin virallisilla muotiviikoilla. Yhtiön mukaan se oli ensimmäinen pohjoismainen muotibrändi, joka oli mukana sekä Pariisin että New Yorkin virallisissa näytöksissä.
Brändi laajeni vaatteista muihin tuotteisiin, taiteeseen, elokuvaan ja musiikkiin. Paola Suhonen teki yhteistyötä muun muassa Coca-Colan, Artekinkin ja muiden kansainvälisten brändien kanssa.
Ivana Helsinki pysyi kuitenkin perheyrityksenä. Yhtiön nykyisen oman kuvauksen mukaan se on edelleen sataprosenttisesti perheomisteinen.
Tämä on kiinnostava vaihtoehto startupien tyypilliselle rahoituspolulle. Brändi pystyi kansainvälistymään ilman että sen identiteetti rakennettiin sijoittajien kasvutavoitteiden ympärille.
Ivana Helsinki on myös muuttanut tuotantomalliaan vuosien aikana. Suhonen on kritisoinut muotialan jatkuvaa uusien sesonkien sykliä ja valtavia ylijäämävarastoja. Yhtiö on kokeillut rajoitettuja tuotantomääriä ja hitaampaa julkaisurytmiä.
Nuorelle luovalle rakentajalle tarinan tärkein oppi on ehkä se, että kaupallisuus ja oma taiteellinen näkemys eivät ole automaattisesti vastakohtia.
Suhonen ei muuttanut omaa visuaalista tyyliään muistuttaakseen suuria muotitaloja. Juuri omaleimaisuus teki brändistä kiinnostavan.
Jos tuote perustuu luovuuteen, kysymys ei aina ole “mitä markkina haluaa juuri nyt?”. Yhtä tärkeä kysymys voi olla “mikä tässä on niin minun näköistäni, ettei kukaan muu tekisi sitä samalla tavalla?”