Janna Naserin yritysidea alkoi ongelmasta, joka ei ensisilmäyksellä näytä liittyvän toiseen ongelmaan lainkaan. Ensimmäinen oli rakennusalan eristeiden ympäristövaikutus. Toinen oli rannoille huuhtoutuva levä ja meriruoho, jonka poistamisesta kunnat joutuvat maksamaan. Naser alkoi miettiä, voisiko yhden ongelman jätevirta olla toisen ongelman raaka-aine.
Idea sai alkunsa Emax-yrittäjyystapahtumassa, jossa Naser työskenteli YK:n meriin liittyviin kestävän kehityksen tavoitteisiin kytkeytyvän tehtävän parissa. Hän sai yhteyden rakennusalan ihmiseen, joka kertoi eristemateriaalien ympäristöongelmista. Sen jälkeen Naser otti yhteyttä Göteborgin yliopiston tutkijoihin ja sai tietää, että meriruohoa ja levää oli käytetty rakennusten eristeenä historiallisestikin.
Lukiossa idea muuttui UF-yritykseksi. Janna Naser, William Khzouz ja yksi luokkatoveri käyttivät UF-vuoden tutkimiseen, testaamiseen ja verkostojen rakentamiseen. He eivät siis aloittaneet valmiista tuotteesta, vaan yrittivät ensin selvittää, onko materiaalilla oikeasti teknisiä ominaisuuksia, joiden varaan voisi rakentaa yrityksen.
UF-vaiheesta tuli poikkeuksellisen onnistunut. Alga voitti Årets UF-företag -palkinnon Örebron alueella ja sijoittui valtakunnallisessa kilpailussa kymmenen parhaan joukkoon. Naser vei idean myös Tukholmaan sijoittajista ja yritysvaikuttajista koostuneelle raadille. Pitchaus toi projektille puolen miljoonan kruunun pääomapanoksen tuotekehitykseen. Myöhemmin rahoitusta tuli myös kiinteistöalalta.
Kesällä 2023 Naser ja Khzouz perustivat Alga Insulation AB:n. Molemmat olivat Företagarnan vuoden 2024 listalla vain 19-vuotiaita. Yhtiön tarkoitukseksi rekisteröitiin levästä valmistettavan innovatiivisen eristemateriaalin kehittäminen, valmistus ja myynti rakennusalalle.
Tässä vaiheessa tarina muuttuu kiinnostavaksi siksi, että fyysisen materiaalin startup on aivan eri peli kuin tavallinen sovellus. Sovelluksen uuden version voi julkaista päivässä, mutta rakennuseristeen pitää täyttää paloturvallisuutta, kosteutta, kestävyyttä, lämmöneristystä ja muita ominaisuuksia koskevia vaatimuksia. Spendrupsin vuoden 2023 stipenditiedotteessa yhtiö kertoi työskentelevänsä prototyyppien ja laboratoriotestien parissa saadakseen myyntiin tarvittavat sertifioinnit.
Yhtiö sai samana vuonna Familjen Spendrups -stipendin, 50 000 kruunua. Maaliskuussa 2024 Naser sai lisäksi Anders Wallin Ung Företagsamhet -stipendin, arvoltaan 125 000 kruunua. Palkinnot eivät tietenkään vielä tarkoita toimivaa massatuotetta, mutta ne ovat merkki siitä, että idea sai uskottavuutta myös kouluprojektin ulkopuolella.
Alga Insulationissa on kiinnostava liiketoimintalogiikka. Raaka-aine on materiaalia, jonka poistaminen voi olla rannikkokunnille kustannus. Jos sama materiaali voidaan kerätä, käsitellä ja muuttaa rakennustuotteeksi, yritys yrittää luoda arvoa kahteen suuntaan: se vähentää rantajätettä ja tarjoaa vaihtoehdon tavanomaisille eristeille. Todellinen kannattavuus riippuu kuitenkin vaikeista kysymyksistä, kuten keruun hinnasta, materiaalin tasalaatuisuudesta, kuivauksesta, logistiikasta ja sertifioinnista.
Myöhemmät yritystiedot näyttävät, että Alga Insulation on pysynyt aktiivisena. Vuonna 2024 yhtiö kirjasi noin puolen miljoonan kruunun liikevaihdon, mutta toiminta oli edelleen hyvin pientä. Vuonna 2026 William Khzouz oli poistunut yhtiön johdosta, kun taas Naser jatkoi toimitusjohtajana. tämän tarinan kannalta tämäkin on tärkeää: nuoren startupin tiimi, rakenne ja suunta voivat muuttua nopeasti, eikä alkuperäinen perustajakuva pysy välttämättä samana.
Naser on itse kuvannut UF-vuoden tärkeimmäksi opiksi realistiset odotukset ja sen, että kaikki vie paljon pidempään kuin aluksi kuvittelee. Se on poikkeuksellisen hyvä oppi juuri tällaisesta yrityksestä. Materiaaliteknologiassa tie ideasta kaupalliseen tuotteeseen voi olla vuosia.
Algan kaltaisessa yrityksessä myös toimitusketju on osa tuotetta. Jos raaka-aine tulee rannoilta, sen määrä ja laatu vaihtelevat vuodenaikojen, sijainnin ja sään mukaan. Materiaali pitää kerätä, kuljettaa, puhdistaa, kuivata ja käsitellä niin, että lopputuote täyttää samat vaatimukset erästä toiseen. Tämä tarkoittaa, että startup ei voi ajatella vain “hyvää materiaalia”, vaan koko prosessia raaka-aineesta rakennustyömaalle.
Samalla juuri tämä vaikeus voi tehdä ideasta kiinnostavan. Jos yhtiö onnistuu rakentamaan prosessin, jota kilpailijan on vaikea kopioida nopeasti, kilpailuetu ei ole pelkkä patentti tai brändi. Se voi olla käytännön osaaminen siitä, miten jätevirrasta tehdään tasalaatuista teollista raaka-ainetta. Nuoren materiaalistartupin arvo voi siis kasvaa hitaasti, mutta samalla osaaminen voi syventyä tavalla, jota nopeampi ohjelmistokilpailija ei pysty saavuttamaan.
Alga Insulation osoittaa myös, miten verkostot voivat korvata kokemuksen puutetta. Naser ja Khzouz eivät olleet rakennusinsinöörejä, materiaalitutkijoita tai teollisuusjohtajia. He hakivat tietoa tutkijoilta, toimialan asiantuntijoilta, sijoittajilta ja inkubaattoreilta. Nuorelle perustajalle tämä on olennainen taito: kaikkea osaamista ei tarvitse omistaa itse. Tärkeämpää on tunnistaa, mitä ei tiedä, ja löytää ihminen, joka tietää.
Tarinassa on siksi kaksi rinnakkaista kehityskaarta. Ensimmäinen on itse materiaali, joka etenee ideasta laboratoriotesteihin ja mahdolliseen kaupalliseen käyttöön. Toinen on perustajien oma osaaminen, joka etenee kouluprojektista neuvotteluihin, rahoitukseen, yhtiön johtamiseen ja teolliseen tuotekehitykseen. Molemmat kasvavat yhtä aikaa.
Jos Alga joskus onnistuu suuressa mittakaavassa, jälkeenpäin tarina voi näyttää suoraviivaiselta: levää rannalta, eristettä taloihin. Todellisuudessa tärkein osa on juuri keskivaihe, jossa idea ei vielä ole valmis tuote ja jokainen vaihe pitää todistaa erikseen. Se on tällä sivustolla usein kiinnostavin kohta.
Tälle sivustolle Alga Insulationin ydin ei ole “19-vuotiaat keksivät leväeristeen” vaan prosessi: ongelma havaittiin, tutkijoilta haettiin tietoa, ideaa testattiin UF-ympäristössä, pitchattiin ulkopuolisille, hankittiin rahoitusta, perustettiin oikea yhtiö ja siirryttiin laboratoriotesteihin. Nuori ikä ei poistanut yhtäkään vaikeaa vaihetta.
Nuorelle rakentajalle tarina näyttää, että koulu voi olla laboratorio yrityksen ensimmäiselle versiolle. UF-projekti ei ole pakko nähdä harjoituksena. Jos ongelma on todellinen ja tuotetta testataan oikeiden asiantuntijoiden kanssa, siitä voi tulla ensimmäinen askel oikeaan yhtiöön – vaikka lopullinen tuote olisi paljon vaikeampi kuin yksikään koulutehtävä.