Nick D'Aloision tie Summlyyn alkoi paljon ennen yrityskauppaa. Wired kertoi jo vuonna 2012, että hän oli aloittanut sovellusten tekemisen 12-vuotiaana ja julkaissut useita pieniä iPhone-sovelluksia. Hän ei siis hypännyt suoraan miljoonaluokan yritykseen, vaan opetteli tekemällä: pieniä tuotteita, kokeiluja ja käytännön ohjelmointia koulun rinnalla.
Summlyn alkuperäinen ongelma oli hyvin arkinen. D'Aloisio koki pitkien verkkosivujen ja uutisjuttujen lukemisen puhelimella kömpelöksi. Hän halusi nähdä nopeasti, oliko artikkeli lukemisen arvoinen. Tästä syntyi ensin Trimit-niminen sovellus, joka yritti tiivistää tekstiä automaattisesti. Myöhemmin idea kehittyi Summlyksi, jossa uutisia esitettiin puhelimelle sopivina lyhyinä tiivistelminä.
Teknisesti idea oli kunnianhimoinen, koska automaattinen tekstin tiivistäminen ei ollut tuolloin tavallinen kuluttajasovelluksen ominaisuus. D'Aloisio kertoi Wiredille tutkineensa luonnollisen kielen käsittelyä ja vanhempia tekstintiivistysmenetelmiä. Hän rakensi toimivan version itse ja sai sen App Storeen. Juuri tämä konkreettinen tuote, eikä pelkkä idea, herätti sijoittajien kiinnostuksen.
Yksi ratkaiseva käänne tuli, kun hongkongilaisen sijoittajan Li Ka-shingin sijoitustiimi huomasi sovelluksen. D'Aloisio on kertonut, että ensimmäisissä keskusteluissa sijoittajat luulivat puhuvansa tavallisen lontoolaisen teknologiayrityksen kanssa. Kun hänen ikänsä selvisi, sijoitus ei kuitenkaan peruuntunut. Seed-rahoitus antoi mahdollisuuden kehittää Summlysta ammattimaisempi tuote ja rakentaa ympärille pieni tiimi.
Summly sai nopeasti näkyvyyttä, koska tarinassa yhdistyivät kiinnostava teknologia, erittäin nuori perustaja ja selkeä mobiiliongelma. Guardianin haastattelussa D'Aloisio kuvasi sovellusta välineeksi niin sanotulle skannaavalle lukemiselle: käyttäjä näkee ensin lyhyen yhteenvedon ja päättää vasta sitten, haluaako käyttää aikaa koko artikkeliin. Sovellus keräsi lähes miljoona latausta ennen yrityskauppaa.
Yahoo osti Summlyn vuonna 2013, kun D'Aloisio oli 17-vuotias. Kauppahinnaksi raportoitiin laajasti 30 miljoonaa dollaria, vaikka tarkkoja ehtoja ei julkistettu. D'Aloisio ei ollut yrityskaupan jälkeen lähdössä pois koulusta, vaan jatkoi A-level-opintojaan ja siirtyi samalla työskentelemään Yahoolle. Tämä tekee tarinasta poikkeuksellisen: yrityskauppa tapahtui kirjaimellisesti kouluelämän keskellä.
Summlyn tarinan tärkein opetus ei ole 30 miljoonan dollarin luku. Olennaisempaa on polku siihen: D'Aloisio teki ensin monta pientä sovellusta, huomasi itse kokemansa ongelman, rakensi siitä toimivan tuotteen ja paransi sitä palautteen sekä rahoituksen avulla. Suuri lopputulos tuli vasta paljon myöhemmin. Se on juuri se osa tarinaa, jonka nuori rakentaja voi realistisesti ottaa omakseen.
Ennen Summlya D'Aloisio oli jo oppinut yhden tärkeän asian App Storesta: valmis tuote paljastaa nopeasti, kiinnostaako idea ketään. Hänen pienet sovelluksensa eivät tehneet hänestä heti menestyjää, mutta niiden kautta hän oppi julkaisemisen käytännön, käyttöliittymien tekemisen ja sen, että käyttäjä ei välitä tekniikasta ellei se ratkaise selvää ongelmaa.
Trimitin ja Summlyn välinen muutos oli myös liiketoiminnallisesti tärkeä. Ensimmäinen versio oli yleinen tekstintiivistäjä. Summly puolestaan rajasi käyttötapauksen uutisiin ja mobiiliin. Kun kohde tarkentui, tuotetta oli helpompi selittää sekä käyttäjille että kustantajille. Tämä on klassinen esimerkki siitä, että tuotteen arvo voi kasvaa, kun sen käyttötapausta kavennetaan.
Summlyn kehitys ei tapahtunut yksin makuuhuoneessa loppuun asti. Seed-rahoituksen jälkeen D'Aloisio pystyi työskentelemään kokeneempien kehittäjien, suunnittelijoiden ja neuvonantajien kanssa. Nuoren perustajan alkuperäinen idea säilyi, mutta tuotteen laatu, algoritmit ja kaupallinen toteutus muuttuivat tiimityöksi. Tämä erottaa idean keksimisen yrityksen rakentamisesta.
Mediahuomio auttoi kasvua, mutta se tuli tuotteen jälkeen. Wired kirjoitti D'Aloisiosta jo ennen Yahoo-kauppaa, koska Summly oli teknisesti kiinnostava ja käyttäjälle helposti ymmärrettävä. Nuori ikä teki tarinasta uutisen, mutta se ei yksin olisi riittänyt: sovelluksen täytyi olla olemassa, toimia ja saada latauksia.
Yahoo-kaupan jälkeen Summlyn alkuperäinen sovellus suljettiin ja sen teknologiaa sekä tiimiä siirrettiin Yahoon mobiilituotteisiin. Tämä muistuttaa siitä, että yrityskaupassa ostaja ei aina halua säilyttää alkuperäistä tuotetta sellaisenaan. Arvo voi olla teknologiassa, ihmisissä, käyttäjäymmärryksessä tai siinä, kuinka nopeasti pieni tiimi on ratkaissut ongelman.
Nuorelle rakentajalle realistisin vertailukohta ei siksi ole yrityskaupan summa vaan D'Aloision ensimmäiset vaiheet: kiinnostus, useita pieniä julkaisuja, yksi tunnistettu ongelma ja sen ympärille rakennettu toimiva demo. Kaikki myöhempi kasvu rakentui sen päälle.
Summlyn tapauksessa on myös hyödyllistä erottaa median rakentama satutarina todellisesta työstä. Otsikoissa näkyi 17-vuotias miljonääri, mutta taustalla oli vuosien kiinnostus ohjelmointiin, kymmeniä kokeiluja ja paljon opiskelua. Lopputulos oli harvinainen, mutta siihen johtanut tapa oppia oli paljon tavallisempi.
D'Aloisio hyötyi myös siitä, että mobiilikäyttö oli muuttumassa nopeasti. iPhone oli tehnyt uutisten lukemisesta puhelimella arkea, mutta kustantajien sivut eivät vielä olleet suunniteltu pienelle näytölle. Summly osui hetkeen, jossa uusi käyttäytyminen oli jo syntynyt mutta hyvä käyttöliittymäratkaisu puuttui.
Jos Summly rakennettaisiin tänään, tekstin tiivistäminen ei yksin olisi teknisesti yhtä harvinainen ominaisuus. Tarinan arvo onkin siinä, että D'Aloisio huomasi uuden teknologian mahdollisuuden aikaisin ja sitoi sen selkeään käyttötapaukseen. Etu syntyi ajoituksen, tuotteen ja ongelman yhdistelmästä.
Summly on myös hyvä esimerkki siitä, miten nuoruus voi joskus olla etu eikä vain kokemuksen puute. D'Aloisio käytti puhelinta, sovelluskauppaa ja verkkoa tavalla, joka oli hänen sukupolvelleen luonnollinen. Hän huomasi mobiililukemisen kitkan omassa arjessaan ennen kuin suuri mediayhtiö ehti rakentaa siihen hyvää ratkaisua.