Sondre Selbæk ja Andreas Solbakken aloittivat yrittäjämäisen tekemisen jo 13-vuotiaina. He olivat kaksi Lillehammerissa kasvanutta koululaista, jotka innostuivat Gladiator-elokuvasta ja päättivät tehdä oman suuren elokuvaprojektinsa. He saivat 15 000 kruunua Frifond-tukea, ompelivat pukuja ja käyttivät kesäloman kuvaamiseen.
Lopputulos epäonnistui pahasti. Shifterin vuoden 2025 pitkässä haastattelussa kaksikko nauroi sille, kuinka vähän he oikeasti tiesivät elokuvanteosta. He kokivat epäonnistumisen niin vahvasti, että säästivät myöhemmin rahaa maksaakseen tuen takaisin.
Epäonnistuminen synnytti kuitenkin seuraavan idean. Jos he eivät osanneet tehdä pitkää elokuvaa, ehkä he voisivat tehdä lyhyitä videoita paikallisille yrityksille. Lillehammerin alueella oli matkailukohteita ja yrityksiä, jotka tarvitsivat videoita. Kaksikko alkoi ottaa maksullisia toimeksiantoja.
Koska he olivat alle 18-vuotiaita, maksaminen vaati erityisjärjestelyjä. Asiakkaat maksoivat freelancer-palkkioita tai ostivat heille työvälineitä. Pian videoiden rinnalle tulivat verkkosivut, logot ja muut digipalvelut.
Tästä kasvoi Railway. Yritys syntyi Selbækin nimissä, koska hän oli muutaman kuukauden Solbakkenia vanhempi. Toiminta kasvoi vanhempien kellarista oikeaksi yritykseksi, jossa oli 6–7 työntekijää. Perustajat olivat usein oman toimistonsa nuorimpia ihmisiä.
Heidän ensimmäinen iso tavoitteensa oli miljoonan kruunun liikevaihto. Kun se saavutettiin, he järjestivät juhlat. Pian miljoona ei enää ollut vuosittainen vaan kuukausittainen taso. Shifterin mukaan Railway teki parhaimmillaan noin viiden miljoonan kruunun voittoa.
Mutta rahallinen menestys ei ratkaissut motivaatiota. Kaksikko huomasi, ettei muiden yritysten mainosten ja palveluiden tekeminen tuntunut enää siltä, mitä he halusivat rakentaa. He halusivat omia tuotteita.
Railway muuttui startup-studioksi, joka rakensi uusia yrityksiä ja teknisiä ratkaisuja. Matkaan mahtui vaikeita vaiheita, joissa perustajat jopa panttasivat omia asuntojaan voidakseen maksaa palkkoja tiimille. Tämä on hyvin erilainen kuva kuin ulospäin näkyvä “nuoret menestyjät” -tarina.
Vuosien jälkeen yksi Railwayn omista projekteista alkoi tuntua niin tärkeältä, että perustajat päättivät lopettaa muun studion ja keskittyä vain siihen. Newcycle-niminen appi rakennettiin auttamaan ihmisiä pitämään kirjaa omistamistaan tavaroista, kuiteista, takuista ja korjausmahdollisuuksista. Myöhemmin nimi muuttui Tingsiksi.
Tings keräsi sijoittajia, mukaan lukien Schibstediin liittyviä tahoja ja tunnettuja norjalaisia enkelisijoittajia. Vuonna 2023 Shifter kertoi yhtiön saaneen kuuden miljoonan kruunun rahoituksen ja noin 63 miljoonan kruunun arvostuksen.
Tuote yritti ratkaista kasvavaa kiertotalousongelmaa. Jos kuluttaja tietää, mitä omistaa, missä kunnossa tavara on ja mitä korjauspalveluita on saatavilla, tuotetta ei tarvitse yhtä nopeasti korvata uudella. Tings teki yhteistyötä muun muassa Eplehusetin ja muiden jälleenmyyjien kanssa.
Lokakuussa 2023 Shifter raportoi, että sovellukseen oli tallennettu noin 70 000 tavaraa ja käyttäjiä oli yli 5 000. Tämä osoitti, että palvelulla oli oikea käyttäjäkunta, mutta sen ympärille piti edelleen rakentaa riittävä liiketoimintamalli.
Tings teki myöhemmin useita strategisia muutoksia. Kuluttaja-appi ei yksin ollut riittävä, joten yhtiö suuntasi enemmän B2B-kumppanuuksiin ja teknologian tarjoamiseen jälleenmyyjille. Vuonna 2025 kaksikko vaihtoi myös toimitusjohtajan roolia ensimmäistä kertaa pitkän yhteisen historian aikana: Solbakken otti kaupallisemman CEO-roolin.
Lopulta tämäkään ei riittänyt. Tings ilmoitti vuoden 2025 lopulla, että appi ajetaan alas. Vuonna 2026 Shifter kertoi Selbækin ja Solbakkenin päättäneen lähes 20 vuotta kestäneen yhteisen yrittäjätaipaleensa.
Tämä tekee tarinasta poikkeuksellisen arvokkaan. 13-vuotiaiden huono elokuvaprojekti johti palveluyritykseen, miljoonaluokan liiketoimintaan, startup-studioon, rahoitettuun kuluttaja-appiin ja lopulta sen alasajoon. Polku ei ollut suora eikä lopputulos yksi suuri exit.
tälle sivustolle tärkeä oppi on, että ensimmäinen epäonnistuminen voi olla parempi koulu kuin onnistuminen. Elokuvaprojekti ei toiminut, mutta se opetti heidät organisoimaan, hankkimaan resursseja ja ottamaan vastuuta.
Toinen oppi on, että yrityksen tavoite voi muuttua. Railway oli taloudellisesti menestyvä palveluyritys, mutta perustajat päättivät vaihtaa turvallisemman mallin omaan tuotteeseen, koska halusivat rakentaa jotain muuta.
Kolmas oppi on se, että pitkä yhteistyö perustajien välillä voi olla valtava kilpailuetu. Selbæk ja Solbakken kuvasivat itse riitelevänsä paljon yksityiskohdista, mutta tekevänsä suuret päätökset yhdessä. He omistivat holdingselskapin 50/50 juuri pakottaakseen itsensä yhteisymmärrykseen.
Nuorelle rakentajalle tarina on ehkä realistisempi kuin yksikään nopea exit-kertomus. Yrittäjyys voi olla sarja projekteja, epäonnistumisia, kannattavia vaiheita ja uusia yrityksiä. Kaiken ei tarvitse onnistua, jotta osaaminen kasvaa.
Tingsin myöhempi historia tuo tähän vielä yhden tärkeän kerroksen. Kun kuluttaja-appin kasvu ei ollut riittävä, yhtiö alkoi tarjota teknologiaansa jälleenmyyjille ja suuremmille kumppaneille. Tämä oli järkevä yritys siirtää arvoa sinne, missä maksukyky oli suurempi. Samalla se vaati tuotteen rakentamista uudelleen B2B-logiikkaan.
Tällaiset pivotit ovat vaikeita erityisesti silloin, kun yhtiöllä on jo tiimi, sijoittajat ja aiempi käyttäjäkunta. Alkuvaiheen startup voi vaihtaa suuntaa nopeasti, mutta myöhemmässä vaiheessa jokainen muutos vaikuttaa myös sopimuksiin, henkilöstöön ja pääomaan.
Selbækin ja Solbakkenin tarina näyttää siksi hyvin, ettei pitkä kokemus tee yrittäjästä immuunia epäonnistumisille. Heillä oli takana kannattava yritys, startup-studio ja vahva verkosto, mutta Tingsin lopputulos oli silti alasajo. Kokemus parantaa päätöksiä, ei takaa niitä.
Tämän vuoksi Tingsin lopettaminen ei tee koko 20 vuoden matkasta epäonnistumista. Railway ehti olla kannattava, monet projektit opettivat uusia taitoja ja kaksikko rakensi verkoston, jonka arvo jatkuu yhden tuotteen jälkeenkin. Yrittäjän todellinen omaisuus voi olla myös osaaminen ja maine, ei vain viimeinen yhtiö.