Sharetriben juuret ulottuvat vuoteen 2008 ja Teknillisen korkeakoulun tutkimusprojektiin, josta myöhemmin tuli osa Aalto-yliopistoa. Juho Makkonen ja Antti Virolainen työskentelivät MIDE-projektissa, jossa tutkittiin, miten verkkopalvelut voisivat auttaa paikallisia yhteisöjä jakamaan, lainaamaan ja myymään tavaroita sekä palveluja toisilleen.
Ensimmäinen markkinapaikka tehtiin omalle yliopistoyhteisölle. Se oli hyvä paikka kokeilulle, koska perustajat olivat itse osa käyttäjäryhmää. He ymmärsivät, millaisia tavaroita opiskelijat voisivat vaihtaa ja millainen palvelu tuntuisi luontevalta.
Palvelu alkoi saada käyttöä. Perustajat näkivät, että verkkomarkkinapaikka pystyi yhdistämään ihmisiä, jotka eivät muuten olisi löytäneet toisiaan. Sama ajatus alkoi näyttää hyödylliseltä myös muissa yliopistoissa, kaupunginosissa ja organisaatioissa.
Makkonen ja Virolainen rakensivat seuraavina vuosina useita paikallisia markkinapaikkoja. Vuonna 2011 toiminta irrotettiin tutkimusprojektista omaksi yritykseksi, Sharetribeksi.
Ensimmäinen liiketoimintamalli oli erilainen kuin nykyinen. Sharetribe myi tai ylläpiti markkinapaikkoja esimerkiksi yliopistoille, kaupungeille ja yrityksille. Ajatus kuulosti loogiselta: organisaatio maksaa, käyttäjät saavat yhteisölleen oman palvelun.
Käytännössä mallissa oli kaksi ongelmaa. Myyntineuvottelut suurten organisaatioiden kanssa olivat hitaita, eivätkä asiakkaat halunneet maksaa palvelusta kovin paljon. Lisäksi uuden paikallisen markkinapaikan käynnistäminen oli vaikeaa, jos yhteisössä ei ollut ketään aktiivisesti houkuttelemassa käyttäjiä.
Perustajat alkoivat huomata toisen asian. He olivat rakentaneet teknisesti saman tyyppistä markkinapaikkaa uudelleen ja uudelleen eri asiakkaille. Ehkä varsinainen skaalautuva tuote ei ollut yksittäinen markkinapaikka vaan työkalu, jolla kuka tahansa voi rakentaa oman.
Tämä johti suureen pivotin kaltaiseen muutokseen. Vuonna 2014 Sharetribe toi markkinoille ohjelmiston, jolla yrittäjä pystyi käynnistämään oman verkkomarkkinapaikkansa ilman, että koko maksamista, viestintää ja käyttäjähallintaa piti ohjelmoida alusta.
Samana vuonna Aalto-yliopisto kertoi Sharetriben saaneen miljoonan dollarin rahoituksen suomalaisilta sijoittajilta. Rahoitus auttoi yhtiötä siirtymään paikallisista yksittäisprojekteista kansainväliseen SaaS-liiketoimintaan.
Sharetriben käyttäjä voi rakentaa esimerkiksi vuokraus-, palvelu- tai tavaramarkkinapaikan. Tekninen alusta on sama, vaikka lopullinen liiketoiminta olisi täysin erilainen. Tämä tekee tuotteesta monistettavan.
Yhtiö on myöhemmin kehittänyt tuotettaan niin, että markkinapaikan voi käynnistää ensin ilman koodausta ja myöhemmin laajentaa ohjelmallisesti. Sharetriben nykyisten tietojen mukaan asiakkaita on yli 70 maassa ja alustan avulla on rakennettu tuhansia markkinapaikkoja.
Sharetribe on kiinnostava myös yritysrakenteensa vuoksi. Perustajat päättivät, etteivät halua rakentaa yhtiötä myyntiä varten. Vuonna 2018 Sharetribe siirtyi steward ownership -malliin, jonka tarkoitus on pitää päätösvalta yrityksessä työskentelevillä ihmisillä eikä ulkopuolisilla sijoittajilla.
Tämä tekee Sharetribesta poikkeavan startup-tarinan. Menestyksen mittari ei ole yrityskauppa vaan kyky rakentaa pitkäikäinen, kannattava ja itsenäinen tuote.
Nuorelle rakentajalle tärkein oppi on kuitenkin paljon aikaisemmassa vaiheessa. Makkonen ja Virolainen rakensivat ensin samaa ratkaisua monta kertaa eri yhteisöille. Toistuminen paljasti, mikä osa työstä oli oikeasti yleinen.
Jos huomaat tekeväsi asiakkaalle saman ominaisuuden kolmannen tai neljännen kerran, kannattaa pysähtyä. Ehkä konsultointityön alla on tuote, jonka voi rakentaa kerran ja myydä tuhansille.