Sophie Brundin rakensi No More Injuriesin – NOMI:n – ongelmasta, jonka hän tunsi omasta urheiluelämästään. Jalkapalloilijana hän oli nähnyt nilkan nyrjähdyksiä jatkuvasti, ja hän oli myös itse loukannut nilkkansa. Tavalliset ratkaisut eivät vakuuttaneet: teippaus löystyi nopeasti ja tukien kanssa oli vaikea saada jalka mahtumaan kunnolla jalkapallokenkään.
Brundin ei lähtenyt ratkaisemaan ongelmaa pelkkänä urheilijana. Hän opiskeli Yhdysvalloissa biomekaanista insinööritiedettä samalla kun pelasi jalkapalloa. Tämä yhdistelmä – käyttäjän oma kokemus ja tekninen koulutus – teki ongelmasta erityisen kiinnostavan.
Hänen mukaansa projekti käynnistyi elokuussa 2019 yhdessä kahden muun urheilijan kanssa. Tiimi alkoi kehittää yksilöllisesti sovitettavaa nilkkatukea, joka valmistettaisiin 3D-tulostamalla. Tavoitteena oli tehdä tuesta ohuempi, kevyempi ja joustavampi kuin markkinoilla olevat vaihtoehdot.
Yrityksen nimi NOMI tuli sanoista No More Injuries. Se oli kunnianhimoinen nimi, mutta tuotteen ensimmäinen tavoite oli hyvin rajattu: vähentää nilkan nyrjähdysten riskiä tavalla, joka ei häiritse pelaamista.
Företagarnan vuoden 2021 103 unga idéer -listalla Brundin oli 23-vuotias. Listaus nosti esiin juuri 3D-tulostetun nilkkasuojan ja sen, että Brundin oli itse ammattilaisjalkapalloilija Italiassa.
Vuonna 2020 NOMI osallistui Embry-Riddle Aeronautical Universityn yrittäjyyskilpailuun. Yliopiston mukaan yritys voitti oman sarjansa. Tiimiin kuuluivat Brundinin lisäksi Izah Deang ja Quinn Guzman, ja tuotteen tavoitteeksi kuvattiin jalkapalloilijoille tarkoitettu nilkkatuki, joka ehkäisee nyrjähdyksiä.
Tällaisessa tuotteessa yksi suurimmista eduista on personointi. Ihmisten nilkat, kengät ja liikeradat ovat erilaisia. Jos tuki voidaan tehdä tarkasti käyttäjän mittojen mukaan, se voi periaatteessa istua paremmin kuin yleiskokoinen tuote.
3D-tulostus sopii tähän hyvin, koska jokaisen kappaleen muotoa voidaan muuttaa ilman uutta kallista muottia. Perinteisessä massatuotannossa kymmenet yksilölliset muodot olisivat hankalia, mutta digitaalisesta mallista tulostettuna variaatio on paljon helpompaa.
Samalla 3D-tulostus ei ratkaise kaikkea. Urheilutuotteen pitää kestää iskuja, toistuvaa taivutusta, hikeä ja erilaisia lämpötiloja. Sen pitää olla turvallinen eikä se saa muuttaa liikerataa tavalla, joka aiheuttaisi uuden loukkaantumisriskin. Materiaalin ja geometrian pitää siis toimia oikeassa liikkeessä, ei vain tietokoneen mallissa.
Brundinin tausta jalkapalloilijana oli tässä suuri etu. Hän pystyi itse arvioimaan, miltä tuki tuntuu kengässä, haittaako se juoksua ja missä tilanteessa se alkaa painaa. Tuotekehityksen palautesilmukka oli lyhyt: prototyyppi voitiin tehdä ja sitä voitiin kokeilla oikeassa lajissa.
Tämä on yksi parhaista tavoista rakentaa urheiluteknologiaa. Tuotetta ei suunnitella kaukana käyttäjästä, vaan perustaja on itse yksi käyttäjistä.
NOMI:n tarina näyttää myös, miten opiskeluprojekti voi muuttua yritykseksi. Biomekaaninen insinööritiede tarjosi tekniset työkalut, mutta yritys syntyi vasta, kun tiimi yhdisti osaamisen markkinaongelmaan ja alkoi tehdä prototyyppiä oikealle käyttäjäryhmälle.
Företagarnan mukaan NOMI oli lisäksi Venture Cupin Top 20 -ideoiden joukossa vuonna 2020. Tällaiset kilpailut ovat fyysiselle startupille hyödyllisiä, koska alkuvaiheessa tarvitaan usein rahaa prototyyppeihin, materiaaleihin ja testaukseen ennen kuin ensimmäistäkään tuotetta voidaan myydä.
Tuotteen kaupallistaminen olisi silti paljon vaikeampi vaihe kuin ideakilpailun voittaminen. Urheiluvälineen pitää löytää hinta, jolla asiakas on valmis ostamaan sen. Jos jokainen tuki vaatii paljon manuaalista mittausta ja yksilöllistä työtä, valmistus voi olla liian kallista.
Toinen kysymys on se, kuka maksaa. Yksittäinen pelaaja voi ostaa tuen itse, mutta suurempi markkina voisi tulla seuroista, fysioterapeuteista tai urheilulääketieteen klinikoista. Jokainen asiakasryhmä odottaa erilaista näyttöä tuotteen hyödystä.
Urheilussa näyttö on erityisen tärkeää. Jos tuote lupaa vähentää loukkaantumisia, markkinointiväite pitäisi pystyä tukemaan testauksella. Hyvä käyttötuntuma ei vielä todista, että nyrjähdyksiä tapahtuu vähemmän.
tälle sivustolle NOMI on kiinnostava juuri siksi, että se näyttää fyysisen tuotteen kehityksen varhaisen vaiheen. Perustajilla oli selkeä käyttäjäongelma, tekninen idea, ensimmäisiä prototyyppejä ja kilpailutunnustusta, mutta siitä on vielä pitkä matka massatuotantoon ja laajaan myyntiin.
Tämä on hyvä vastapaino tarinoille, joissa sovellus julkaistaan viikossa. Hardware- ja medtech-tyyppisessä tuotteessa yksi iteraatio voi kestää paljon pidempään. Jokainen muutos pitää tulostaa, testata ja joskus hyväksyttää.
Brundinin tarina näyttää myös, että urheilijan oma kokemus voi olla arvokas liiketoiminnan lähtökohta. Hän ei valinnut nilkkavammoja tilastojen perusteella, vaan siksi että oli nähnyt ongelman omassa joukkueessa ja omassa kehossaan.
Nuorelle rakentajalle oppi on selkeä: jos sinulla on harvinainen yhdistelmä kahta maailmaa, käytä sitä. Brundin yhdisti huippu-urheilun ja biomekaanisen insinööritieteen. Juuri tällaisista risteyskohdista syntyy usein tuotteita, joita täysin ulkopuolinen ei olisi osannut suunnitella yhtä hyvin.
NOMI:n tarina ei tarvitse miljardiexitiä ollakseen hyödyllinen. Se näyttää, miten henkilökohtaisesta ongelmasta, teknisestä osaamisesta ja nopeasta prototypoinnista voidaan rakentaa oikea tuotekehitysprojekti jo parikymppisenä. NOMI:n kaltaisessa tuotteessa prototyypin ja valmiin tuotteen väliin mahtuu myös valmistuksen standardointi. Jos jokainen nilkkatuki skannataan ja tulostetaan yksilöllisesti, prosessin pitää olla riittävän nopea, jotta hinta pysyy järkevänä. Samalla materiaalin pitää käyttäytyä samalla tavalla jokaisessa kappaleessa. Juuri tällaiset tuotannon yksityiskohdat ratkaisevat, voiko lupaava opiskelijaprototyyppi muuttua oikeaksi urheilutuotteeksi.
Juuri tässä vaiheessa tekninen osaaminen muuttuu vähitellen valmistusosaamiseksi ja kaupalliseksi tuotteeksi.