Mjuk syntyi Helsingissä vuonna 2019 hyvin konkreettisesta ongelmasta. Käytettyjä huonekaluja oli paljon tarjolla, mutta niiden ostaminen ja myyminen oli työlästä. Myyjän piti vastata viesteihin, sopia nouto ja kantaa tavara. Ostajan piti luottaa kuviin, järjestää kuljetus ja toivoa, että kaluste vastasi kuvausta.
Max Heino ja Rickard Zilliacus päättivät kokeilla, voisiko koko prosessin tehdä helpommaksi. Mjukin oman historian mukaan ensimmäiset noin 30 käytettyä huonekalua pinottiin pieneen helsinkiläiseen autotalliin. Se oli yrityksen ensimmäinen varasto.
Alkuvaiheessa tiimi teki lähes kaiken itse. Tavarat piti ottaa vastaan, tarkistaa, puhdistaa, kuvata, hinnoitella, julkaista verkkoon ja toimittaa seuraavalle omistajalle.
Pian mukaan liittyi Casper von Pfaler, joka toi tiimiin teknisen osaamisen. Kolmen perustajan tehtävänä oli yhdistää verkkokauppa ja fyysinen logistiikka samaan palveluun.
Mjukin idea ei ollut vain rakentaa ilmoitussivustoa. Markkinapaikkoja käytetyille tavaroille oli jo olemassa. Ero oli siinä, että Mjuk otti asiakkaalta suuren osan vaivasta pois.
Palvelu hoiti noudon, tarkastuksen, puhdistuksen, kuvauksen, markkinoinnin ja toimituksen. Tämä teki yrityksen omasta toiminnasta raskaampaa kuin täysin digitaalisen markkinapaikan, mutta asiakkaan kokemuksesta paljon helpomman.
Tässä on kiinnostava liiketoimintavalinta. Usein startup yrittää siirtää mahdollisimman paljon työtä käyttäjälle, jotta oma toiminta skaalautuu. Mjuk teki osittain päinvastoin: se otti vaikeimmat vaiheet itselleen, jotta enemmän ihmisiä uskaltaisi ostaa ja myydä käytettyjä huonekaluja.
Vuonna 2021 Mjuk keräsi 1,4 miljoonan euron rahoituksen Lifeline Venturesilta ja laajeni Ruotsiin. Vuonna 2022 yhtiö keräsi seuraavalla kierroksella neljä miljoonaa euroa Alliance Venturelta ja Lifeline Venturesilta.
Samassa vaiheessa yhtiö kertoi myyntivolyymin kasvaneen noin neljän miljoonan euron vuositahtiin. Kyse oli myyntivolyymista, ei yhtiön voitosta tai perustajien henkilökohtaisesta tulosta.
Mjuk kasvoi myös yritysasiakkaisiin. Huonekalubrändeille ja jälleenmyyjille syntyy showroom-kappaleita, palautuksia ja tuotteita, joissa on pieniä virheitä. Näiden hävittäminen voi olla helpompaa kuin jälleenmyynti, vaikka tuote olisi täysin käyttökelpoinen.
Mjuk rakensi mallin, jossa tällaiset tuotteet voidaan ottaa takaisin myyntiin. Tämä laajensi markkinaa yksityisten ihmisten second hand -kaupasta yritysten ylijäämään.
Yhtiön oman nykyisen esittelyn mukaan Mjuk on kasvanut kolmen ihmisen startupista noin 30 hengen tiimiksi ja sillä on varastot sekä Suomessa että Ruotsissa.
Mjukin tarina on nuorelle rakentajalle hyvä esimerkki siitä, että verkkopalvelu ei aina tarkoita vain koodia. Jos asiakkaan ongelma sisältää fyysisen tavaran, todellinen kilpailuetu voi syntyä ohjelmiston ja operatiivisen työn yhdistelmästä.
Ensimmäinen versio oli hyvin pieni: 30 huonekalua autotallissa. Se riitti testaamaan, suostuvatko ihmiset antamaan yrityksen hoitaa käytetyn kalusteen koko jälleenmyyntiprosessin.
Jos vastaus olisi ollut ei, tappio olisi ollut rajallinen. Kun vastaus oli kyllä, autotallia voitiin kasvattaa varastoksi, yksittäisiä toimituksia logistiikkajärjestelmäksi ja paikallista kokeilua kahden maan markkinaksi.
Nuorelle tekijälle Mjukin alku näyttää myös, ettei ensimmäisen version tarvitse skaalautua. Sen pitää vain todistaa, että asiakkaat haluavat lopputuloksen riittävän paljon.