Joshua Browder kasvoi Lontoossa. Kun hän sai ajokortin, hän alkoi kerätä pysäköintisakkoja. NBC Newsin mukaan sakot olivat pieniä rikkeitä, mutta niitä kertyi useita, eivätkä hänen vanhempansa suostuneet maksamaan niitä hänen puolestaan.

Joshua päätti valittaa. Hän kirjoitti valituskirjeen, ja valitus meni läpi. Hän huomasi, että moni muu oli samassa tilanteessa, eikä valittaminen ollut vaikeaa, kun tiesi, mitä kirjeeseen piti kirjoittaa.

## Ensimmäinen versio: chatbot valituskirjeille

Joshua oli opetellut ohjelmoimaan teini-ikäisenä. NBC:n mukaan hän oli tarjonnut ihmisoikeusjärjestöille sovellusten tekemistä ilmaiseksi. Vuonna 2015, 18-vuotiaana, hän rakensi DoNotPay-nimisen palvelun.

DoNotPay oli chatbot. Käyttäjä vastasi keskustelussa kysymyksiin: missä sakko annettiin, mitä tapahtui, oliko merkintä selvä ja niin edelleen. Vastausten perusteella palvelu kokosi valituskirjeen, jonka käyttäjä pystyi lähettämään. Joshua kutsui palvelua maailman ensimmäiseksi robottiasianajajaksi. Palvelu oli käyttäjille täysin ilmainen.

Chatbot sopi tehtävään hyvin. Valituksen kirjoittaminen tyhjälle paperille tuntuu vaikealta, mutta yksittäisiin kysymyksiin vastaaminen on helppoa. Palvelu muutti monimutkaisen tehtävän keskusteluksi, jonka kuka tahansa pystyi käymään puhelimella muutamassa minuutissa. Teknisesti ensimmäinen versio oli yksinkertainen: se ei tarvinnut kehittynyttä tekoälyä, vaan hyvin suunnitellut kysymykset ja valmiit kirjepohjat.

Forbesin mukaan ensimmäisiä käyttäjiä oli kymmenen, mutta muutamassa viikossa heitä oli 50 000. Syksyllä 2015 palvelu toimi Isossa-Britanniassa, ja keväällä 2016 se laajeni New Yorkiin. Samaan aikaan Joshua opiskeli tietojenkäsittelytiedettä ja taloustiedettä Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa. Hän paransi palvelua yliopiston koneoppimiskurssilla oppimallaan.

## 160 000 kumottua sakkoa

Kesäkuussa 2016 NBC kertoi, että DoNotPayn avulla oli valitettu 250 000 sakosta ja 160 000 oli kumottu. Onnistumisprosentti oli 64. Joshua oli tuolloin 19-vuotias.

Luvut perustuvat palvelun omiin tietoihin, eikä niitä ole tarkistettu riippumattomasti. Uutinen levisi silti ympäri maailmaa. Se osui ajatukseen, joka kiinnosti monia: kuinka paljon arkisista oikeudellisista asioista voisi hoitaa ohjelmistolla. Pysäköintisakko oli hyvä ensimmäinen ongelma, koska valitukset ovat samankaltaisia, ne perustuvat selkeisiin sääntöihin ja moni luopuu valittamisesta vain siksi, että se tuntuu vaivalloiselta.

Joshua puhui jo tuolloin laajentamisesta, vaikka hän oli vasta ensimmäisen vuoden opiskelija. Hän halusi käyttää samaa tekniikkaa esimerkiksi auttamaan pakolaisia turvapaikkahakemusten kanssa.

Huomio oli palvelun tärkein markkinointikanava. Kun media kertoi robottiasianajajasta, uudet käyttäjät löysivät palvelun ilman mainosbudjettia. Nuoren perustajan tarina ja selkeä luku, 160 000 kumottua sakkoa, tekivät uutisesta helposti jaettavan.

## Rahoitusta Piilaaksosta

Vuonna 2017 DoNotPay keräsi 1,1 miljoonaa dollaria. Heinäkuussa 2019 se keräsi 4,6 miljoonaa dollaria sijoittajilta, joihin kuuluivat Andreessen Horowitz, Founders Fund, Greylock ja Index Ventures. Joshua oli tuolloin 22-vuotias. Hän sanoi haluavansa tarjota ilmaiseksi kaiken, mitä kuluttaja haluaisi oikeusjärjestelmältä.

Palvelu laajeni pysäköintisakoista moniin muihin asioihin: vähäisten riitojen käräjöintiin, pankkimaksujen kiistämiseen, luottotietovirheiden korjaamiseen ja korvausten hakemiseen. Vuonna 2020 DoNotPay keräsi 12 miljoonan dollarin A-kierroksen, ja Forbesin mukaan yhtiön arvo oli 80 miljoonaa dollaria. Palvelusta tuli maksullinen tilaus.

Muutos oli suuri. Ilmainen palvelu voi luvata paljon, koska käyttäjä ei menetä mitään, jos se ei toimi. Maksava asiakas odottaa, että palvelu tekee sen, mitä luvataan. Samalla palvelun laajentuminen pysäköintisakoista moniin eri oikeudellisiin asioihin teki laadun varmistamisesta paljon vaikeampaa.

## Lupausten hinta

DoNotPayn tarina ei pääty pelkkään menestykseen. Syyskuussa 2024 Yhdysvaltain kuluttajansuojaviranomainen FTC syytti yritystä harhaanjohtavasta markkinoinnista. FTC:n mukaan DoNotPay oli mainostanut palveluaan robottiasianajajana, joka voisi korvata oikean lakimiehen, mutta ei ollut testannut, vastasiko sen tekoäly ihmisasianajajan tasoa. Yrityksellä ei myöskään ollut lakimiehiä tarkistamassa oikeudellisten toimintojen laatua.

Tammikuussa 2025 FTC vahvisti sovinnon. DoNotPay maksoi 193 000 dollaria, ja sen piti ilmoittaa sovinnosta kaikille, jotka olivat tilanneet palvelun vuosina 2021–2023. Yritys ei saa enää väittää palvelunsa toimivan kuin oikea lakimies ilman riittävää näyttöä.

Tapaus on tärkeä opetus. Iskevä lupaus, kuten robottiasianajaja, voi tuoda valtavasti huomiota. Kun palvelu kasvaa ja siitä tulee maksullinen, lupauksen on kuitenkin pidettävä. Mitä tärkeämmästä asiasta on kyse, sitä tarkemmin viranomaiset ja asiakkaat seuraavat.

## Kokeile itse

Etsi arjestasi lomake tai hakemus, jonka täyttäminen on turhan vaikeaa. Se voi olla vaikkapa kesätyöhakemus, stipendihakemus tai koulun poissaoloilmoitus. Kirjoita kysymykset, joilla tarvittavat tiedot saa kerättyä, ja kokeile, pystyykö niiden perusteella tekemään valmiin tekstin automaattisesti. Muista kertoa rehellisesti, mitä työkalusi osaa ja mitä se ei osaa.

## Mitä tästä voi oppia

**Oma harmitus on hyvä lähtökohta.** DoNotPay syntyi Joshuan omista sakoista.

**Aloita kapeasta ongelmasta.** Pysäköintisakkojen valitukset olivat selkeitä ja toistuvia, joten ne sopivat automatisoitaviksi.

**Ilmainen palvelu leviää nopeasti.** Kymmenestä käyttäjästä 50 000:een muutamassa viikossa.

**Näyttävä nimi on lupaus.** Robottiasianajaja toi huomiota, mutta myös vastuun toimia kuin sellainen.

**Opiskelu ja yritys voivat tukea toisiaan.** Joshua paransi palveluaan Stanfordin kurssilla oppimallaan.

**Tärkeät alat vaativat asiantuntijoita.** Kun tuote antaa neuvoja terveydestä, rahasta tai laista, asiantuntijoiden tarkistus on välttämätöntä.