Matty Frommannin, Lukas Portmannin ja Tobias Schröderin yritystarina alkoi ennen kuin heillä oli varsinaista startupia. He olivat vielä koulussa ja näkivät läheltä, miten opettajat kamppailivat digitalisaation, kiireen ja jatkuvasti kasvavan työmäärän kanssa. Useampi perustajista kasvoi opettajaperheessä, joten koulun ongelmat eivät olleet heille vain oppilaan näkökulmasta nähtyjä ärsytyksiä, vaan aiheita joista puhuttiin myös kotona.
Koronapandemia teki ongelmasta erityisen näkyvän. Kun koulujen piti siirtyä nopeasti digitaalisiin työkaluihin, kolmikko alkoi järjestää opettajille koulutuksia. He eivät siis aloittaneet rakentamalla tekoälytuotetta ja etsimällä sille asiakkaita jälkikäteen. Ensin he menivät suoraan käyttäjien luo, auttoivat opettajia käytännössä ja kuulivat viikko toisensa jälkeen, mikä koulujen arjessa oikeasti tökki.
Perustajat ovat myöhemmin kertoneet aloittaneensa tämän työn noin 17-vuotiaina. Juuri siinä on paddy-tarinan kiinnostavin alku. He rakensivat ensin osaamista ja luottamusta palveluna. Vasta myöhemmin syntyi ajatus siitä, että samoja toistuvia ongelmia voisi ratkaista ohjelmistolla.
Vuonna 2024 he perustivat Bielefeldin seudulle DigitalErleben GmbH:n. paddy-niminen tekoälyalusta julkaistiin tammikuussa 2025. Tuotteen idea ei ole vain antaa opettajalle tyhjää chat-ikkunaa, johon tämä kirjoittaa hyvän promptin. paddy yrittää kattaa koko opetustyön ketjun: tunnin suunnittelun, materiaalien tekemisen, tehtävien luomisen, sisällön jakamisen ja oppimisen seuraamisen.
Käytännössä opettaja voi kertoa aiheen, luokka-asteen ja tavoitteen, minkä jälkeen järjestelmä auttaa tuottamaan esimerkiksi tehtäviä, työpapereita, selityksiä tai muita materiaaleja. Ideana on vähentää aikaa, joka menee valmisteluun ja rutiinityöhön, jotta opettajalle jäisi enemmän aikaa varsinaiseen opetukseen ja yksittäisten oppilaiden tukemiseen.
Tämä rajaus osoittautui tärkeäksi. Yleisiä tekoälypalveluita oli jo paljon, mutta paddy rakensi käyttöliittymän ja työnkulun nimenomaan opettajalle. Tuote ei kilpaile vain sillä, mikä kielimalli osaa kirjoittaa parhaan tekstin. Sen pitää ymmärtää, mitä opettaja tekee ennen tuntia, tunnin aikana ja sen jälkeen.
Kasvu tuli nopeasti. High-Tech Gründerfonds kertoi elokuussa 2025, että paddy oli saanut kuudessa kuukaudessa 12 000 aktiivista opettajakäyttäjää. Samalla yhtiö keräsi miljoonan euron pre-seed-rahoituksen, jossa HTGF toimi pääsijoittajana. Perustajat olivat tuolloin 22-vuotiaita.
Vuonna 2026 paddy kertoi jo yli 30 000 opettajan käyttävän palvelua. Tiimi oli kasvanut yli kymmeneen henkilöön, ja perustajat olivat esiintyneet myös saksalaisessa Die Höhle der Löwen -televisio-ohjelmassa. Muutamassa vuodessa koululaisten opettajille pitämistä digikoulutuksista oli tullut oikea EdTech-yhtiö.
Tarinan tärkein kohta ei silti ole miljoonan euron sijoitus. Olennaisempaa on se, missä järjestyksessä asiat tapahtuivat. Ensin perustajat näkivät ongelman läheltä. Sitten he auttoivat käyttäjiä käsityönä. Vasta sen jälkeen he tekivät ohjelmiston. Tällä tavalla tuotteen ensimmäiset ideat eivät syntyneet oletuksista, vaan sadoista käytännön kohtaamisista opettajien kanssa.
Toinen oppi liittyy kohderyhmään. Nuorelle perustajalle voi olla houkuttelevaa tehdä sovellus muille nuorille, koska oma käyttäjäryhmä on helppo ymmärtää. paddy teki päinvastoin: teini-ikäiset perustajat rakensivat tuotteen opettajille. Ikä ei estänyt heitä myymästä vanhemmalle ammattiryhmälle, koska he olivat hankkineet uskottavuutta tuntemalla ongelman poikkeuksellisen hyvin.
Kolmas oppi on, että tekoälystä kannattaa tehdä osa työnkulkua, ei koko tuotetta. Opettaja ei välttämättä halua opetella kymmeniä prompteja tai siirtää sisältöä viidestä eri palvelusta toiseen. Jos yksi palvelu säästää konkreettisesti aikaa joka viikko, sillä on paljon selkeämpi arvolupaus kuin geneerisellä AI-chatilla.
paddyn kasvu näyttää myös, kuinka hyödyllinen pieni, tarkka markkina voi olla alussa. Saksankielisessä Euroopassa on valtava määrä opettajia ja kouluja, mutta tuotetta voidaan testata yksi opettaja ja yksi koulu kerrallaan. Jokainen koulutus, demo ja palaute voi samalla parantaa tuotetta seuraavaa asiakasta varten.
Nuorelle rakentajalle paddy on hyvä esimerkki siitä, ettei ensimmäisen version tarvitse syntyä koodista. Ensimmäinen versio voi olla koulutus, palvelu tai manuaalinen tapa ratkaista sama ongelma. Kun sama tarve toistuu tarpeeksi monta kertaa, vasta silloin kannattaa kysyä, mikä osa siitä voidaan tuotteistaa ohjelmistoksi.
Matty Frommann, Lukas Portmann ja Tobias Schröder aloittivat koululaisina auttamalla opettajia käyttämään digityökaluja. Seitsemäntoistavuotiaiden pienestä käytännön projektista kasvoi muutamassa vuodessa tekoälyalusta, rahoitettu yritys ja kymmenientuhansien opettajien käyttäjäkunta. Se tekee paddy-tarinasta ennen kaikkea esimerkin siitä, miten lähellä oleva arkinen ongelma voidaan ensin ymmärtää syvästi ja vasta sen jälkeen skaalata teknologiaksi.
paddyn tapauksessa on hyödyllistä huomata myös markkinan hankaluus. Koulu ei ole tavallinen kuluttaja-asiakas, joka lataa sovelluksen mainoksen nähtyään ja maksaa saman tien. Opettajan pitää voida luottaa siihen, että palvelu sopii oikeaan opetustilanteeseen, ja koulun tai koulutuksen järjestäjän päätöksenteko voi olla hidasta. Siksi perustajien aikaisemmin tekemät opettajakoulutukset olivat muutakin kuin sivuprojekti: ne rakensivat ymmärrystä siitä, millä sanoilla ongelmasta kannattaa puhua ja mitä ominaisuuksia käyttäjä oikeasti tarvitsee.
HTGF nosti rahoitusuutisessaan esiin myös markkinan koon: saksankielisellä DACH-alueella työskentelee noin kaksi miljoonaa opettajaa yli 40 000 koulussa. Tämä havainnollistaa hyvin, miksi hyvin tarkka niche voi silti olla suuri liiketoiminta. Tuotteen ei tarvitse olla tarkoitettu kaikille ihmisille, jos yhdellä ammattiryhmällä on sama toistuva ongelma lähes joka päivä.
Perustajien etenemisessä näkyy lisäksi palvelusta tuotteeksi -malli. Kun sama työ tehdään ensin käsin, tiimi oppii, mitkä vaiheet vievät eniten aikaa ja mitkä kysymykset toistuvat. Ohjelmisto voidaan rakentaa juuri niiden ympärille. Nuorelle perustajalle tämä voi olla turvallisempi reitti kuin kuukausien koodaaminen ilman käyttäjiä: ensimmäiset asiakkaat voivat opettaa, mitä kannattaa automatisoida ennen kuin automaatiota on olemassa.